huone (“room”) + kalu (“physical thing, object, tool”). Coined by Finnish linguist and author Reinhold von Becker in 1821.
huonekalu
Inflection of huonekalu (Kotus type 1/valo, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | huonekalu | huonekalut | |
genitive | huonekalun | huonekalujen | |
partitive | huonekalua | huonekaluja | |
illative | huonekaluun | huonekaluihin | |
singular | plural | ||
nominative | huonekalu | huonekalut | |
accusative | nom. | huonekalu | huonekalut |
gen. | huonekalun | ||
genitive | huonekalun | huonekalujen | |
partitive | huonekalua | huonekaluja | |
inessive | huonekalussa | huonekaluissa | |
elative | huonekalusta | huonekaluista | |
illative | huonekaluun | huonekaluihin | |
adessive | huonekalulla | huonekaluilla | |
ablative | huonekalulta | huonekaluilta | |
allative | huonekalulle | huonekaluille | |
essive | huonekaluna | huonekaluina | |
translative | huonekaluksi | huonekaluiksi | |
abessive | huonekalutta | huonekaluitta | |
instructive | — | huonekaluin | |
comitative | See the possessive forms below. |