kirahuttaa

Hello, you have come here looking for the meaning of the word kirahuttaa. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word kirahuttaa, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say kirahuttaa in singular and plural. Everything you need to know about the word kirahuttaa you have here. The definition of the word kirahuttaa will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofkirahuttaa, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Ingrian

Etymology

Onomatopoeic for the sound of clashing stone and metal. Akin to dialectal Finnish kirauttaa.

Pronunciation

Verb

kirahuttaa

  1. (transitive) to sharpen

Conjugation

Conjugation of kirahuttaa (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular kirahutan en kirahuta 1st singular oon kirahuttant, oon kirahuttanut en oo kirahuttant, en oo kirahuttanut
2nd singular kirahutat et kirahuta 2nd singular oot kirahuttant, oot kirahuttanut et oo kirahuttant, et oo kirahuttanut
3rd singular kirahuttaa ei kirahuta 3rd singular ono kirahuttant, ono kirahuttanut ei oo kirahuttant, ei oo kirahuttanut
1st plural kirahutamma emmä kirahuta 1st plural oomma kirahuttaneet emmä oo kirahuttaneet
2nd plural kirahutatta että kirahuta 2nd plural ootta kirahuttaneet että oo kirahuttaneet
3rd plural kirahuttaat1), kirahuttavat2), kirahutetaa evät kirahuta, ei kirahuteta 3rd plural ovat kirahuttaneet evät oo kirahuttaneet, ei oo kirahutettu
impersonal kirahutetaa ei kirahuteta impersonal ono kirahutettu ei oo kirahutettu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular kirahutin en kirahuttant, en kirahuttanut 1st singular olin kirahuttant, olin kirahuttanut en olt kirahuttant, en olt kirahuttanut
2nd singular kirahutit et kirahuttant, et kirahuttanut 2nd singular olit kirahuttant, olit kirahuttanut et olt kirahuttant, et olt kirahuttanut
3rd singular kirahutti ei kirahuttant, ei kirahuttanut 3rd singular oli kirahuttant, oli kirahuttanut ei olt kirahuttant, ei olt kirahuttanut
1st plural kirahutimma emmä kirahuttaneet 1st plural olimma kirahuttaneet emmä olleet kirahuttaneet
2nd plural kirahutitta että kirahuttaneet 2nd plural olitta kirahuttaneet että olleet kirahuttaneet
3rd plural kirahuttiit1), kirahuttivat2), kirahutettii evät kirahuttaneet, ei kirahutettu 3rd plural olivat kirahuttaneet evät olleet kirahuttaneet, ei olt kirahutettu
impersonal kirahutettii ei kirahutettu impersonal oli kirahutettu ei olt kirahutettu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular kirahuttaisin en kirahuttais 1st singular olisin kirahuttant, olisin kirahuttanut en olis kirahuttant, en olis kirahuttanut
2nd singular kirahuttaisit, kirahuttaist1) et kirahuttais 2nd singular olisit kirahuttant, olisit kirahuttanut et olis kirahuttant, et olis kirahuttanut
3rd singular kirahuttais ei kirahuttais 3rd singular olis kirahuttant, olis kirahuttanut ei olis kirahuttant, ei olis kirahuttanut
1st plural kirahuttaisimma emmä kirahuttais 1st plural olisimma kirahuttaneet emmä olis kirahuttaneet
2nd plural kirahuttaisitta että kirahuttais 2nd plural olisitta kirahuttaneet että olis kirahuttaneet
3rd plural kirahuttaisiit1), kirahuttaisivat2), kirahutettais evät kirahuttais, ei kirahutettais 3rd plural olisivat kirahuttaneet evät olis kirahuttaneet, ei olis kirahutettu
impersonal kirahutettais ei kirahutettais impersonal olis kirahutettu ei olis kirahutettu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular kirahuta elä kirahuta 2nd singular oo kirahuttant, oo kirahuttanut elä oo kirahuttant, elä oo kirahuttanut
3rd singular kirahuttakoo elköö kirahuttako 3rd singular olkoo kirahuttant, olkoo kirahuttanut elköö olko kirahuttant, elköö olko kirahuttanut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural kirahuttakaa elkää kirahuttako 2nd plural olkaa kirahuttaneet elkää olko kirahuttaneet
3rd plural kirahuttakoot elkööt kirahuttako, elköö kirahutettako 3rd plural olkoot kirahuttaneet elkööt olko kirahuttaneet, elköö olko kirahutettu
impersonal kirahutettakkoo elköö kirahutettako impersonal olkoo kirahutettu elköö olko kirahutettu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular kirahuttanen en kirahuttane
2nd singular kirahuttanet et kirahuttane
3rd singular kirahuttanoo ei kirahuttane
1st plural kirahuttanemma emmä kirahuttane
2nd plural kirahuttanetta että kirahuttane
3rd plural kirahuttanoot evät kirahuttane, ei kirahutettane
impersonal kirahutettannoo ei kirahutettane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st kirahuttaa present kirahuttava kirahutettava
2nd inessive kirahuttajees past kirahuttant, kirahuttanut kirahutettu
instructive kirahuttaen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (kirahuttakaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative kirahuttamaa
inessive kirahuttamaas
elative kirahuttamast
abessive kirahuttamata
4th nominative kirahuttamiin
partitive kirahuttamista, kirahuttamist

Synonyms

Wikious
Boobota
Sagapedia