kirkuva

Hello, you have come here looking for the meaning of the word kirkuva. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word kirkuva, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say kirkuva in singular and plural. Everything you need to know about the word kirkuva you have here. The definition of the word kirkuva will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofkirkuva, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Pronunciation

Adjective

kirkuva

  1. (figuratively) garish, ostentatious

Declension

Inflection of kirkuva (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative kirkuva kirkuvat
genitive kirkuvan kirkuvien
partitive kirkuvaa kirkuvia
illative kirkuvaan kirkuviin
singular plural
nominative kirkuva kirkuvat
accusative nom. kirkuva kirkuvat
gen. kirkuvan
genitive kirkuvan kirkuvien
kirkuvain rare
partitive kirkuvaa kirkuvia
inessive kirkuvassa kirkuvissa
elative kirkuvasta kirkuvista
illative kirkuvaan kirkuviin
adessive kirkuvalla kirkuvilla
ablative kirkuvalta kirkuvilta
allative kirkuvalle kirkuville
essive kirkuvana kirkuvina
translative kirkuvaksi kirkuviksi
abessive kirkuvatta kirkuvitta
instructive kirkuvin
comitative kirkuvine
Possessive forms of kirkuva (Kotus type 10/koira, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative kirkuvani kirkuvani
accusative nom. kirkuvani kirkuvani
gen. kirkuvani
genitive kirkuvani kirkuvieni
kirkuvaini rare
partitive kirkuvaani kirkuviani
inessive kirkuvassani kirkuvissani
elative kirkuvastani kirkuvistani
illative kirkuvaani kirkuviini
adessive kirkuvallani kirkuvillani
ablative kirkuvaltani kirkuviltani
allative kirkuvalleni kirkuvilleni
essive kirkuvanani kirkuvinani
translative kirkuvakseni kirkuvikseni
abessive kirkuvattani kirkuvittani
instructive
comitative kirkuvineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kirkuvasi kirkuvasi
accusative nom. kirkuvasi kirkuvasi
gen. kirkuvasi
genitive kirkuvasi kirkuviesi
kirkuvaisi rare
partitive kirkuvaasi kirkuviasi
inessive kirkuvassasi kirkuvissasi
elative kirkuvastasi kirkuvistasi
illative kirkuvaasi kirkuviisi
adessive kirkuvallasi kirkuvillasi
ablative kirkuvaltasi kirkuviltasi
allative kirkuvallesi kirkuvillesi
essive kirkuvanasi kirkuvinasi
translative kirkuvaksesi kirkuviksesi
abessive kirkuvattasi kirkuvittasi
instructive
comitative kirkuvinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kirkuvamme kirkuvamme
accusative nom. kirkuvamme kirkuvamme
gen. kirkuvamme
genitive kirkuvamme kirkuviemme
kirkuvaimme rare
partitive kirkuvaamme kirkuviamme
inessive kirkuvassamme kirkuvissamme
elative kirkuvastamme kirkuvistamme
illative kirkuvaamme kirkuviimme
adessive kirkuvallamme kirkuvillamme
ablative kirkuvaltamme kirkuviltamme
allative kirkuvallemme kirkuvillemme
essive kirkuvanamme kirkuvinamme
translative kirkuvaksemme kirkuviksemme
abessive kirkuvattamme kirkuvittamme
instructive
comitative kirkuvinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kirkuvanne kirkuvanne
accusative nom. kirkuvanne kirkuvanne
gen. kirkuvanne
genitive kirkuvanne kirkuvienne
kirkuvainne rare
partitive kirkuvaanne kirkuvianne
inessive kirkuvassanne kirkuvissanne
elative kirkuvastanne kirkuvistanne
illative kirkuvaanne kirkuviinne
adessive kirkuvallanne kirkuvillanne
ablative kirkuvaltanne kirkuviltanne
allative kirkuvallenne kirkuvillenne
essive kirkuvananne kirkuvinanne
translative kirkuvaksenne kirkuviksenne
abessive kirkuvattanne kirkuvittanne
instructive
comitative kirkuvinenne

Participle

kirkuva

  1. present active participle of kirkua

Further reading