kirnuta

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

⁴⁾ Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

3rd

inessive

kirnuamassa

—

elative

kirnuamasta

—

illative

kirnuamaan

—

adessive

kirnuamalla

—

abessive

kirnuamatta

—

instructive

kirnuaman

kirnuttaman

4th³

verbal noun

kirnuaminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	kirnuamaisillani	kirnuamaisillamme
2nd	kirnuamaisillasi	kirnuamaisillanne
3rd	kirnuamaisillaan kirnuamaisillansa

Ingrian

Etymology

From kirnu (“churn”) +‎ -ta. Akin to Finnish kirnuta.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkirnutɑ/,
(Soikkola) IPA^(key): /ˈkirnutɑ/,
Rhymes: -irnut, -irnutɑ
Hyphenation: kir‧nu‧ta

Verb

kirnuta

(transitive) to churn

Conjugation

Conjugation of kirnuta (type 16/maata, no gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kirnuun	en kirnuu	1st singular	oon kirnunt, oon kirnunnut	en oo kirnunt, en oo kirnunnut
2nd singular	kirnuut	et kirnuu	2nd singular	oot kirnunt, oot kirnunnut	et oo kirnunt, et oo kirnunnut
3rd singular	kirnujaa	ei kirnuu	3rd singular	ono kirnunt, ono kirnunnut	ei oo kirnunt, ei oo kirnunnut
1st plural	kirnuumma	emmä kirnuu	1st plural	oomma kirnunneet	emmä oo kirnunneet
2nd plural	kirnuutta	että kirnuu	2nd plural	ootta kirnunneet	että oo kirnunneet
3rd plural	kirnujaat¹⁾, kirnuuvat²⁾, kirnutaa	evät kirnuu, ei kirnuta	3rd plural	ovat kirnunneet	evät oo kirnunneet, ei oo kirnuttu
impersonal	kirnutaa	ei kirnuta	impersonal	ono kirnuttu	ei oo kirnuttu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kirnuisin	en kirnunt, en kirnunnut	1st singular	olin kirnunt, olin kirnunnut	en olt kirnunt, en olt kirnunnut
2nd singular	kirnuisit, kirnuist¹⁾	et kirnunt, et kirnunnut	2nd singular	olit kirnunt, olit kirnunnut	et olt kirnunt, et olt kirnunnut
3rd singular	kirnuis	ei kirnunt, ei kirnunnut	3rd singular	oli kirnunt, oli kirnunnut	ei olt kirnunt, ei olt kirnunnut
1st plural	kirnuisimma	emmä kirnunneet	1st plural	olimma kirnunneet	emmä olleet kirnunneet
2nd plural	kirnuisitta	että kirnunneet	2nd plural	olitta kirnunneet	että olleet kirnunneet
3rd plural	kirnuisiit¹⁾, kirnuisivat²⁾, kirnuttii	evät kirnunneet, ei kirnuttu	3rd plural	olivat kirnunneet	evät olleet kirnunneet, ei olt kirnuttu
impersonal	kirnuttii	ei kirnuttu	impersonal	oli kirnuttu	ei olt kirnuttu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kirnujaisin	en kirnujais	1st singular	olisin kirnunt, olisin kirnunnut	en olis kirnunt, en olis kirnunnut
2nd singular	kirnujaisit, kirnujaist¹⁾	et kirnujais	2nd singular	olisit kirnunt, olisit kirnunnut	et olis kirnunt, et olis kirnunnut
3rd singular	kirnujais	ei kirnujais	3rd singular	olis kirnunt, olis kirnunnut	ei olis kirnunt, ei olis kirnunnut
1st plural	kirnujaisimma	emmä kirnujais	1st plural	olisimma kirnunneet	emmä olis kirnunneet
2nd plural	kirnujaisitta	että kirnujais	2nd plural	olisitta kirnunneet	että olis kirnunneet
3rd plural	kirnujaisiit¹⁾, kirnujaisivat²⁾, kirnuttais	evät kirnujais, ei kirnuttais	3rd plural	olisivat kirnunneet	evät olis kirnunneet, ei olis kirnuttu
impersonal	kirnuttais	ei kirnuttais	impersonal	olis kirnuttu	ei olis kirnuttu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	kirnuu	elä kirnuu	2nd singular	oo kirnunt, oo kirnunnut	elä oo kirnunt, elä oo kirnunnut
3rd singular	kirnutkoo	elköö kirnutko	3rd singular	olkoo kirnunt, olkoo kirnunnut	elköö olko kirnunt, elköö olko kirnunnut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	kirnutkaa	elkää kirnutko	2nd plural	olkaa kirnunneet	elkää olko kirnunneet
3rd plural	kirnutkoot	elkööt kirnutko, elköö kirnuttako	3rd plural	olkoot kirnunneet	elkööt olko kirnunneet, elköö olko kirnuttu
impersonal	kirnuttakkoo	elköö kirnuttako	impersonal	olkoo kirnuttu	elköö olko kirnuttu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	kirnunnen	en kirnunne
2nd singular	kirnunnet	et kirnunne
3rd singular	kirnunnoo	ei kirnunne
1st plural	kirnunnemma	emmä kirnunne
2nd plural	kirnunnetta	että kirnunne
3rd plural	kirnunnoot	evät kirnunne, ei kirnuttane
impersonal	kirnuttannoo	ei kirnuttane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		kirnuta	present	kirnuuva	kirnuttava
2nd	inessive	kirnutees	past	kirnunt, kirnunnut	kirnuttu
2nd	instructive	kirnuten	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (kirnutkaa) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	kirnuumaa
	inessive	kirnuumaas
	elative	kirnuumast
	abessive	kirnuumata
4th	nominative	kirnuumiin
	partitive	kirnuumista, kirnuumist

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 168

kirnuta

Finnish

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Derived terms

Related terms

Further reading

Anagrams

Ingrian

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

References

Wikious

Boobota

Sagapedia