korva (“ear”) + kettu (“fox”)
korvakettu (dated)
Inflection of korvakettu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | korvakettu | korvaketut | |
genitive | korvaketun | korvakettujen | |
partitive | korvakettua | korvakettuja | |
illative | korvakettuun | korvakettuihin | |
singular | plural | ||
nominative | korvakettu | korvaketut | |
accusative | nom. | korvakettu | korvaketut |
gen. | korvaketun | ||
genitive | korvaketun | korvakettujen | |
partitive | korvakettua | korvakettuja | |
inessive | korvaketussa | korvaketuissa | |
elative | korvaketusta | korvaketuista | |
illative | korvakettuun | korvakettuihin | |
adessive | korvaketulla | korvaketuilla | |
ablative | korvaketulta | korvaketuilta | |
allative | korvaketulle | korvaketuille | |
essive | korvakettuna | korvakettuina | |
translative | korvaketuksi | korvaketuiksi | |
abessive | korvaketutta | korvaketuitta | |
instructive | — | korvaketuin | |
comitative | See the possessive forms below. |