kuultaa

Hello, you have come here looking for the meaning of the word kuultaa. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word kuultaa, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say kuultaa in singular and plural. Everything you need to know about the word kuultaa you have here. The definition of the word kuultaa will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofkuultaa, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology 1

kuu +‎ -ltaa, or perhaps via dialectal kuulea (~ kuulas).[1]

Pronunciation

Verb

kuultaa

  1. (intransitive) to be translucent
  2. (intransitive) to be dimly visible
Conjugation
Inflection of kuultaa (Kotus type 54*I/huutaa, lt-ll gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kuullan en kuulla 1st sing. olen kuultanut en ole kuultanut
2nd sing. kuullat et kuulla 2nd sing. olet kuultanut et ole kuultanut
3rd sing. kuultaa ei kuulla 3rd sing. on kuultanut ei ole kuultanut
1st plur. kuullamme emme kuulla 1st plur. olemme kuultaneet emme ole kuultaneet
2nd plur. kuullatte ette kuulla 2nd plur. olette kuultaneet ette ole kuultaneet
3rd plur. kuultavat eivät kuulla 3rd plur. ovat kuultaneet eivät ole kuultaneet
passive kuulletaan ei kuulleta passive on kuullettu ei ole kuullettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kuulsin en kuultanut 1st sing. olin kuultanut en ollut kuultanut
2nd sing. kuulsit et kuultanut 2nd sing. olit kuultanut et ollut kuultanut
3rd sing. kuulsi ei kuultanut 3rd sing. oli kuultanut ei ollut kuultanut
1st plur. kuulsimme emme kuultaneet 1st plur. olimme kuultaneet emme olleet kuultaneet
2nd plur. kuulsitte ette kuultaneet 2nd plur. olitte kuultaneet ette olleet kuultaneet
3rd plur. kuulsivat eivät kuultaneet 3rd plur. olivat kuultaneet eivät olleet kuultaneet
passive kuullettiin ei kuullettu passive oli kuullettu ei ollut kuullettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kuultaisin en kuultaisi 1st sing. olisin kuultanut en olisi kuultanut
2nd sing. kuultaisit et kuultaisi 2nd sing. olisit kuultanut et olisi kuultanut
3rd sing. kuultaisi ei kuultaisi 3rd sing. olisi kuultanut ei olisi kuultanut
1st plur. kuultaisimme emme kuultaisi 1st plur. olisimme kuultaneet emme olisi kuultaneet
2nd plur. kuultaisitte ette kuultaisi 2nd plur. olisitte kuultaneet ette olisi kuultaneet
3rd plur. kuultaisivat eivät kuultaisi 3rd plur. olisivat kuultaneet eivät olisi kuultaneet
passive kuullettaisiin ei kuullettaisi passive olisi kuullettu ei olisi kuullettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. kuulla älä kuulla 2nd sing. — —
3rd sing. kuultakoon älköön kuultako 3rd sing. olkoon kuultanut älköön olko kuultanut
1st plur. kuultakaamme älkäämme kuultako 1st plur. — —
2nd plur. kuultakaa älkää kuultako 2nd plur. — —
3rd plur. kuultakoot älkööt kuultako 3rd plur. olkoot kuultaneet älkööt olko kuultaneet
passive kuullettakoon älköön kuullettako passive olkoon kuullettu älköön olko kuullettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kuultanen en kuultane 1st sing. lienen kuultanut en liene kuultanut
2nd sing. kuultanet et kuultane 2nd sing. lienet kuultanut et liene kuultanut
3rd sing. kuultanee ei kuultane 3rd sing. lienee kuultanut ei liene kuultanut
1st plur. kuultanemme emme kuultane 1st plur. lienemme kuultaneet emme liene kuultaneet
2nd plur. kuultanette ette kuultane 2nd plur. lienette kuultaneet ette liene kuultaneet
3rd plur. kuultanevat eivät kuultane 3rd plur. lienevät kuultaneet eivät liene kuultaneet
passive kuullettaneen ei kuullettane passive lienee kuullettu ei liene kuullettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st kuultaa present kuultava kuullettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kuultaakseni kuultaaksemme
2nd kuultaaksesi kuultaaksenne
3rd kuultaakseen
kuultaaksensa
past kuultanut kuullettu
2nd inessive2 kuultaessa kuullettaessa agent4 kuultama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kuultaessani kuultaessamme
2nd kuultaessasi kuultaessanne
3rd kuultaessaan
kuultaessansa
negative kuultamaton
instructive kuultaen —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

* The third-person singular indicative form kuultaa does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd inessive kuultamassa —
elative kuultamasta —
illative kuultamaan —
adessive kuultamalla —
abessive kuultamatta —
instructive kuultaman kuullettaman
4th3 verbal noun kuultaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kuultamaisillani kuultamaisillamme
2nd kuultamaisillasi kuultamaisillanne
3rd kuultamaisillaan
kuultamaisillansa
Derived terms
nouns

Further reading

Etymology 2

Pronunciation

Verb

kuultaa

  1. third-person singular present indicative of kuultaa

References

  1. ^ Häkkinen, Kaisa (2004) Nykysuomen etymologinen sanakirja (in Finnish), Juva: WSOY, →ISBN

Anagrams

Wikious
Boobota
Sagapedia