könytä

Hello, you have come here looking for the meaning of the word könytä. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word könytä, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say könytä in singular and plural. Everything you need to know about the word könytä you have here. The definition of the word könytä will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofkönytä, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

Unknown

Pronunciation

Verb

könytä

  1. (intransitive) to scramble (to move hurriedly to a location using all limbs against a surface)

Conjugation

Inflection of könytä (Kotus type 74/katketa, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. könyän en könyä 1st sing. olen könynnyt en ole könynnyt
2nd sing. könyät et könyä 2nd sing. olet könynnyt et ole könynnyt
3rd sing. könyää ei könyä 3rd sing. on könynnyt ei ole könynnyt
1st plur. könyämme emme könyä 1st plur. olemme könynneet emme ole könynneet
2nd plur. könyätte ette könyä 2nd plur. olette könynneet ette ole könynneet
3rd plur. könyävät eivät könyä 3rd plur. ovat könynneet eivät ole könynneet
passive könytään ei könytä passive on könytty ei ole könytty
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. könysin en könynnyt 1st sing. olin könynnyt en ollut könynnyt
2nd sing. könysit et könynnyt 2nd sing. olit könynnyt et ollut könynnyt
3rd sing. könysi ei könynnyt 3rd sing. oli könynnyt ei ollut könynnyt
1st plur. könysimme emme könynneet 1st plur. olimme könynneet emme olleet könynneet
2nd plur. könysitte ette könynneet 2nd plur. olitte könynneet ette olleet könynneet
3rd plur. könysivät eivät könynneet 3rd plur. olivat könynneet eivät olleet könynneet
passive könyttiin ei könytty passive oli könytty ei ollut könytty
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. könyäisin
könyisin 		en könyäisi
en könyisi 		1st sing. olisin könynnyt en olisi könynnyt
2nd sing. könyäisit
könyisit 		et könyäisi
et könyisi 		2nd sing. olisit könynnyt et olisi könynnyt
3rd sing. könyäisi
könyisi 		ei könyäisi
ei könyisi 		3rd sing. olisi könynnyt ei olisi könynnyt
1st plur. könyäisimme
könyisimme 		emme könyäisi
emme könyisi 		1st plur. olisimme könynneet emme olisi könynneet
2nd plur. könyäisitte
könyisitte 		ette könyäisi
ette könyisi 		2nd plur. olisitte könynneet ette olisi könynneet
3rd plur. könyäisivät
könyisivät 		eivät könyäisi
eivät könyisi 		3rd plur. olisivat könynneet eivät olisi könynneet
passive könyttäisiin ei könyttäisi passive olisi könytty ei olisi könytty
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. könyä älä könyä 2nd sing. — —
3rd sing. könytköön älköön könytkö 3rd sing. olkoon könynnyt älköön olko könynnyt
1st plur. könytkäämme älkäämme könytkö 1st plur. — —
2nd plur. könytkää älkää könytkö 2nd plur. — —
3rd plur. könytkööt älkööt könytkö 3rd plur. olkoot könynneet älkööt olko könynneet
passive könyttäköön älköön könyttäkö passive olkoon könytty älköön olko könytty
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. könynnen en könynne 1st sing. lienen könynnyt en liene könynnyt
2nd sing. könynnet et könynne 2nd sing. lienet könynnyt et liene könynnyt
3rd sing. könynnee ei könynne 3rd sing. lienee könynnyt ei liene könynnyt
1st plur. könynnemme emme könynne 1st plur. lienemme könynneet emme liene könynneet
2nd plur. könynnette ette könynne 2nd plur. lienette könynneet ette liene könynneet
3rd plur. könynnevät eivät könynne 3rd plur. lienevät könynneet eivät liene könynneet
passive könyttäneen ei könyttäne passive lienee könytty ei liene könytty
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st könytä present könyävä könyttävä
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st könytäkseni könytäksemme
2nd könytäksesi könytäksenne
3rd könytäkseen
könytäksensä
past könynnyt könytty
2nd inessive2 könytessä könyttäessä agent4 könyämä
Possessive forms
Person sing. plur.
1st könytessäni könytessämme
2nd könytessäsi könytessänne
3rd könytessään
könytessänsä
negative könyämätön
instructive könyten —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive könyämässä —
elative könyämästä —
illative könyämään —
adessive könyämällä —
abessive könyämättä —
instructive könyämän könyttämän
4th3 verbal noun könyäminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st könyämäisilläni könyämäisillämme
2nd könyämäisilläsi könyämäisillänne
3rd könyämäisillään
könyämäisillänsä

See also

Further reading

Anagrams

Wikious
Boobota
Sagapedia