lohkoontua

Hello, you have come here looking for the meaning of the word lohkoontua. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word lohkoontua, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say lohkoontua in singular and plural. Everything you need to know about the word lohkoontua you have here. The definition of the word lohkoontua will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition oflohkoontua, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

lohko +‎ -ontua

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈlohkoːntuɑˣ/,
  • Rhymes: -uɑ
  • Syllabification(key): loh‧koon‧tu‧a

Verb

lohkoontua

  1. Alternative form of lohkoutua

Conjugation

Inflection of lohkoontua (Kotus type 52*J/sanoa, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. lohkoonnun en lohkoonnu 1st sing. olen lohkoontunut en ole lohkoontunut
2nd sing. lohkoonnut et lohkoonnu 2nd sing. olet lohkoontunut et ole lohkoontunut
3rd sing. lohkoontuu ei lohkoonnu 3rd sing. on lohkoontunut ei ole lohkoontunut
1st plur. lohkoonnumme emme lohkoonnu 1st plur. olemme lohkoontuneet emme ole lohkoontuneet
2nd plur. lohkoonnutte ette lohkoonnu 2nd plur. olette lohkoontuneet ette ole lohkoontuneet
3rd plur. lohkoontuvat eivät lohkoonnu 3rd plur. ovat lohkoontuneet eivät ole lohkoontuneet
passive lohkoonnutaan ei lohkoonnuta passive on lohkoonnuttu ei ole lohkoonnuttu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. lohkoonnuin en lohkoontunut 1st sing. olin lohkoontunut en ollut lohkoontunut
2nd sing. lohkoonnuit et lohkoontunut 2nd sing. olit lohkoontunut et ollut lohkoontunut
3rd sing. lohkoontui ei lohkoontunut 3rd sing. oli lohkoontunut ei ollut lohkoontunut
1st plur. lohkoonnuimme emme lohkoontuneet 1st plur. olimme lohkoontuneet emme olleet lohkoontuneet
2nd plur. lohkoonnuitte ette lohkoontuneet 2nd plur. olitte lohkoontuneet ette olleet lohkoontuneet
3rd plur. lohkoontuivat eivät lohkoontuneet 3rd plur. olivat lohkoontuneet eivät olleet lohkoontuneet
passive lohkoonnuttiin ei lohkoonnuttu passive oli lohkoonnuttu ei ollut lohkoonnuttu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. lohkoontuisin en lohkoontuisi 1st sing. olisin lohkoontunut en olisi lohkoontunut
2nd sing. lohkoontuisit et lohkoontuisi 2nd sing. olisit lohkoontunut et olisi lohkoontunut
3rd sing. lohkoontuisi ei lohkoontuisi 3rd sing. olisi lohkoontunut ei olisi lohkoontunut
1st plur. lohkoontuisimme emme lohkoontuisi 1st plur. olisimme lohkoontuneet emme olisi lohkoontuneet
2nd plur. lohkoontuisitte ette lohkoontuisi 2nd plur. olisitte lohkoontuneet ette olisi lohkoontuneet
3rd plur. lohkoontuisivat eivät lohkoontuisi 3rd plur. olisivat lohkoontuneet eivät olisi lohkoontuneet
passive lohkoonnuttaisiin ei lohkoonnuttaisi passive olisi lohkoonnuttu ei olisi lohkoonnuttu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. lohkoonnu älä lohkoonnu 2nd sing.
3rd sing. lohkoontukoon älköön lohkoontuko 3rd sing. olkoon lohkoontunut älköön olko lohkoontunut
1st plur. lohkoontukaamme älkäämme lohkoontuko 1st plur.
2nd plur. lohkoontukaa älkää lohkoontuko 2nd plur.
3rd plur. lohkoontukoot älkööt lohkoontuko 3rd plur. olkoot lohkoontuneet älkööt olko lohkoontuneet
passive lohkoonnuttakoon älköön lohkoonnuttako passive olkoon lohkoonnuttu älköön olko lohkoonnuttu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. lohkoontunen en lohkoontune 1st sing. lienen lohkoontunut en liene lohkoontunut
2nd sing. lohkoontunet et lohkoontune 2nd sing. lienet lohkoontunut et liene lohkoontunut
3rd sing. lohkoontunee ei lohkoontune 3rd sing. lienee lohkoontunut ei liene lohkoontunut
1st plur. lohkoontunemme emme lohkoontune 1st plur. lienemme lohkoontuneet emme liene lohkoontuneet
2nd plur. lohkoontunette ette lohkoontune 2nd plur. lienette lohkoontuneet ette liene lohkoontuneet
3rd plur. lohkoontunevat eivät lohkoontune 3rd plur. lienevät lohkoontuneet eivät liene lohkoontuneet
passive lohkoonnuttaneen ei lohkoonnuttane passive lienee lohkoonnuttu ei liene lohkoonnuttu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st lohkoontua present lohkoontuva lohkoonnuttava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st lohkoontuakseni lohkoontuaksemme
2nd lohkoontuaksesi lohkoontuaksenne
3rd lohkoontuakseen
lohkoontuaksensa
past lohkoontunut lohkoonnuttu
2nd inessive2 lohkoontuessa lohkoonnuttaessa agent4 lohkoontuma
Possessive forms
Person sing. plur.
1st lohkoontuessani lohkoontuessamme
2nd lohkoontuessasi lohkoontuessanne
3rd lohkoontuessaan
lohkoontuessansa
negative lohkoontumaton
instructive lohkoontuen
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive lohkoontumassa
elative lohkoontumasta
illative lohkoontumaan
adessive lohkoontumalla
abessive lohkoontumatta
instructive lohkoontuman lohkoonnuttaman
4th3 verbal noun lohkoontuminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st lohkoontumaisillani lohkoontumaisillamme
2nd lohkoontumaisillasi lohkoontumaisillanne
3rd lohkoontumaisillaan
lohkoontumaisillansa

Further reading