norsu (“elephant”) + eläin (“animal”)
norsueläin
Inflection of norsueläin (Kotus type 33/kytkin, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | norsueläin | norsueläimet | |
genitive | norsueläimen | norsueläimien norsueläinten | |
partitive | norsueläintä | norsueläimiä | |
illative | norsueläimeen | norsueläimiin | |
singular | plural | ||
nominative | norsueläin | norsueläimet | |
accusative | nom. | norsueläin | norsueläimet |
gen. | norsueläimen | ||
genitive | norsueläimen | norsueläimien norsueläinten | |
partitive | norsueläintä | norsueläimiä | |
inessive | norsueläimessä | norsueläimissä | |
elative | norsueläimestä | norsueläimistä | |
illative | norsueläimeen | norsueläimiin | |
adessive | norsueläimellä | norsueläimillä | |
ablative | norsueläimeltä | norsueläimiltä | |
allative | norsueläimelle | norsueläimille | |
essive | norsueläimenä | norsueläiminä | |
translative | norsueläimeksi | norsueläimiksi | |
abessive | norsueläimettä | norsueläimittä | |
instructive | — | norsueläimin | |
comitative | See the possessive forms below. |