ohjata (“to steer, guide”) + -us; a neologism formed similarly to ohjaus, with influence from ammus (“projectile”). Coined by Finnish engineering officer (colonel) Niilo Siltamaa in 1956.
ohjus
Inflection of ohjus (Kotus type 39/vastaus, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | ohjus | ohjukset | |
genitive | ohjuksen | ohjusten ohjuksien | |
partitive | ohjusta | ohjuksia | |
illative | ohjukseen | ohjuksiin | |
singular | plural | ||
nominative | ohjus | ohjukset | |
accusative | nom. | ohjus | ohjukset |
gen. | ohjuksen | ||
genitive | ohjuksen | ohjusten ohjuksien | |
partitive | ohjusta | ohjuksia | |
inessive | ohjuksessa | ohjuksissa | |
elative | ohjuksesta | ohjuksista | |
illative | ohjukseen | ohjuksiin | |
adessive | ohjuksella | ohjuksilla | |
ablative | ohjukselta | ohjuksilta | |
allative | ohjukselle | ohjuksille | |
essive | ohjuksena | ohjuksina | |
translative | ohjukseksi | ohjuksiksi | |
abessive | ohjuksetta | ohjuksitta | |
instructive | — | ohjuksin | |
comitative | See the possessive forms below. |