onnen (“of happiness”) + hetki (“moment”)
onnenhetki
Inflection of onnenhetki (Kotus type 7/ovi, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | onnenhetki | onnenhetket | |
genitive | onnenhetken | onnenhetkien | |
partitive | onnenhetkeä | onnenhetkiä | |
illative | onnenhetkeen | onnenhetkiin | |
singular | plural | ||
nominative | onnenhetki | onnenhetket | |
accusative | nom. | onnenhetki | onnenhetket |
gen. | onnenhetken | ||
genitive | onnenhetken | onnenhetkien | |
partitive | onnenhetkeä | onnenhetkiä | |
inessive | onnenhetkessä | onnenhetkissä | |
elative | onnenhetkestä | onnenhetkistä | |
illative | onnenhetkeen | onnenhetkiin | |
adessive | onnenhetkellä | onnenhetkillä | |
ablative | onnenhetkeltä | onnenhetkiltä | |
allative | onnenhetkelle | onnenhetkille | |
essive | onnenhetkenä | onnenhetkinä | |
translative | onnenhetkeksi | onnenhetkiksi | |
abessive | onnenhetkettä | onnenhetkittä | |
instructive | — | onnenhetkin | |
comitative | See the possessive forms below. |