rikkua

Hello, you have come here looking for the meaning of the word rikkua. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word rikkua, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say rikkua in singular and plural. Everything you need to know about the word rikkua you have here. The definition of the word rikkua will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofrikkua, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

rikkoa +‎ -ua

Pronunciation

Verb

rikkua (dialectal)

  1. (intransitive) To break.

Conjugation

Inflection of rikkua (Kotus type 52*A/sanoa, kk-k gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. rikun en riku 1st sing. olen rikkunut en ole rikkunut
2nd sing. rikut et riku 2nd sing. olet rikkunut et ole rikkunut
3rd sing. rikkuu ei riku 3rd sing. on rikkunut ei ole rikkunut
1st plur. rikumme emme riku 1st plur. olemme rikkuneet emme ole rikkuneet
2nd plur. rikutte ette riku 2nd plur. olette rikkuneet ette ole rikkuneet
3rd plur. rikkuvat eivät riku 3rd plur. ovat rikkuneet eivät ole rikkuneet
passive rikutaan ei rikuta passive on rikuttu ei ole rikuttu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. rikuin en rikkunut 1st sing. olin rikkunut en ollut rikkunut
2nd sing. rikuit et rikkunut 2nd sing. olit rikkunut et ollut rikkunut
3rd sing. rikkui ei rikkunut 3rd sing. oli rikkunut ei ollut rikkunut
1st plur. rikuimme emme rikkuneet 1st plur. olimme rikkuneet emme olleet rikkuneet
2nd plur. rikuitte ette rikkuneet 2nd plur. olitte rikkuneet ette olleet rikkuneet
3rd plur. rikkuivat eivät rikkuneet 3rd plur. olivat rikkuneet eivät olleet rikkuneet
passive rikuttiin ei rikuttu passive oli rikuttu ei ollut rikuttu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. rikkuisin en rikkuisi 1st sing. olisin rikkunut en olisi rikkunut
2nd sing. rikkuisit et rikkuisi 2nd sing. olisit rikkunut et olisi rikkunut
3rd sing. rikkuisi ei rikkuisi 3rd sing. olisi rikkunut ei olisi rikkunut
1st plur. rikkuisimme emme rikkuisi 1st plur. olisimme rikkuneet emme olisi rikkuneet
2nd plur. rikkuisitte ette rikkuisi 2nd plur. olisitte rikkuneet ette olisi rikkuneet
3rd plur. rikkuisivat eivät rikkuisi 3rd plur. olisivat rikkuneet eivät olisi rikkuneet
passive rikuttaisiin ei rikuttaisi passive olisi rikuttu ei olisi rikuttu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. riku älä riku 2nd sing. — —
3rd sing. rikkukoon älköön rikkuko 3rd sing. olkoon rikkunut älköön olko rikkunut
1st plur. rikkukaamme älkäämme rikkuko 1st plur. — —
2nd plur. rikkukaa älkää rikkuko 2nd plur. — —
3rd plur. rikkukoot älkööt rikkuko 3rd plur. olkoot rikkuneet älkööt olko rikkuneet
passive rikuttakoon älköön rikuttako passive olkoon rikuttu älköön olko rikuttu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. rikkunen en rikkune 1st sing. lienen rikkunut en liene rikkunut
2nd sing. rikkunet et rikkune 2nd sing. lienet rikkunut et liene rikkunut
3rd sing. rikkunee ei rikkune 3rd sing. lienee rikkunut ei liene rikkunut
1st plur. rikkunemme emme rikkune 1st plur. lienemme rikkuneet emme liene rikkuneet
2nd plur. rikkunette ette rikkune 2nd plur. lienette rikkuneet ette liene rikkuneet
3rd plur. rikkunevat eivät rikkune 3rd plur. lienevät rikkuneet eivät liene rikkuneet
passive rikuttaneen ei rikuttane passive lienee rikuttu ei liene rikuttu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st rikkua present rikkuva rikuttava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st rikkuakseni rikkuaksemme
2nd rikkuaksesi rikkuaksenne
3rd rikkuakseen
rikkuaksensa
past rikkunut rikuttu
2nd inessive2 rikkuessa rikuttaessa agent4 rikkuma
Possessive forms
Person sing. plur.
1st rikkuessani rikkuessamme
2nd rikkuessasi rikkuessanne
3rd rikkuessaan
rikkuessansa
negative rikkumaton
instructive rikkuen —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive rikkumassa —
elative rikkumasta —
illative rikkumaan —
adessive rikkumalla —
abessive rikkumatta —
instructive rikkuman rikuttaman
4th3 verbal noun rikkuminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st rikkumaisillani rikkumaisillamme
2nd rikkumaisillasi rikkumaisillanne
3rd rikkumaisillaan
rikkumaisillansa

Synonyms

Further reading

Anagrams

Wikious
Boobota
Sagapedia