From räikää (“to blare”) + -kkä.
räikkä
Inflection of räikkä (Kotus type 10*A/koira, kk-k gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | räikkä | räikät | |
genitive | räikän | räikkien | |
partitive | räikkää | räikkiä | |
illative | räikkään | räikkiin | |
singular | plural | ||
nominative | räikkä | räikät | |
accusative | nom. | räikkä | räikät |
gen. | räikän | ||
genitive | räikän | räikkien räikkäin rare | |
partitive | räikkää | räikkiä | |
inessive | räikässä | räikissä | |
elative | räikästä | räikistä | |
illative | räikkään | räikkiin | |
adessive | räikällä | räikillä | |
ablative | räikältä | räikiltä | |
allative | räikälle | räikille | |
essive | räikkänä | räikkinä | |
translative | räikäksi | räikiksi | |
abessive | räikättä | räikittä | |
instructive | — | räikin | |
comitative | See the possessive forms below. |