sopu + sointu. First attested in Bernhard Fredrik Godenhjelm: Saksalais-suomalainen sanakirja ("German-Finnish Dictionary", 1873).
sopusointu
Inflection of sopusointu (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | sopusointu | sopusoinnut | |
genitive | sopusoinnun | sopusointujen | |
partitive | sopusointua | sopusointuja | |
illative | sopusointuun | sopusointuihin | |
singular | plural | ||
nominative | sopusointu | sopusoinnut | |
accusative | nom. | sopusointu | sopusoinnut |
gen. | sopusoinnun | ||
genitive | sopusoinnun | sopusointujen | |
partitive | sopusointua | sopusointuja | |
inessive | sopusoinnussa | sopusoinnuissa | |
elative | sopusoinnusta | sopusoinnuista | |
illative | sopusointuun | sopusointuihin | |
adessive | sopusoinnulla | sopusoinnuilla | |
ablative | sopusoinnulta | sopusoinnuilta | |
allative | sopusoinnulle | sopusoinnuille | |
essive | sopusointuna | sopusointuina | |
translative | sopusoinnuksi | sopusoinnuiksi | |
abessive | sopusoinnutta | sopusoinnuitta | |
instructive | — | sopusoinnuin | |
comitative | See the possessive forms below. |