sovittu

Hello, you have come here looking for the meaning of the word sovittu. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word sovittu, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say sovittu in singular and plural. Everything you need to know about the word sovittu you have here. The definition of the word sovittu will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofsovittu, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Pronunciation

Adjective

sovittu (not comparable)

  1. agreed
  2. appointed

Declension

Inflection of sovittu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
nominative sovittu sovitut
genitive sovitun sovittujen
partitive sovittua sovittuja
illative sovittuun sovittuihin
singular plural
nominative sovittu sovitut
accusative nom. sovittu sovitut
gen. sovitun
genitive sovitun sovittujen
partitive sovittua sovittuja
inessive sovitussa sovituissa
elative sovitusta sovituista
illative sovittuun sovittuihin
adessive sovitulla sovituilla
ablative sovitulta sovituilta
allative sovitulle sovituille
essive sovittuna sovittuina
translative sovituksi sovituiksi
abessive sovitutta sovituitta
instructive — sovituin
comitative — sovittuine
Possessive forms of sovittu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative sovittuni sovittuni
accusative nom. sovittuni sovittuni
gen. sovittuni
genitive sovittuni sovittujeni
partitive sovittuani sovittujani
inessive sovitussani sovituissani
elative sovitustani sovituistani
illative sovittuuni sovittuihini
adessive sovitullani sovituillani
ablative sovitultani sovituiltani
allative sovitulleni sovituilleni
essive sovittunani sovittuinani
translative sovitukseni sovituikseni
abessive sovituttani sovituittani
instructive — —
comitative — sovittuineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative sovittusi sovittusi
accusative nom. sovittusi sovittusi
gen. sovittusi
genitive sovittusi sovittujesi
partitive sovittuasi sovittujasi
inessive sovitussasi sovituissasi
elative sovitustasi sovituistasi
illative sovittuusi sovittuihisi
adessive sovitullasi sovituillasi
ablative sovitultasi sovituiltasi
allative sovitullesi sovituillesi
essive sovittunasi sovittuinasi
translative sovituksesi sovituiksesi
abessive sovituttasi sovituittasi
instructive — —
comitative — sovittuinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative sovittumme sovittumme
accusative nom. sovittumme sovittumme
gen. sovittumme
genitive sovittumme sovittujemme
partitive sovittuamme sovittujamme
inessive sovitussamme sovituissamme
elative sovitustamme sovituistamme
illative sovittuumme sovittuihimme
adessive sovitullamme sovituillamme
ablative sovitultamme sovituiltamme
allative sovitullemme sovituillemme
essive sovittunamme sovittuinamme
translative sovituksemme sovituiksemme
abessive sovituttamme sovituittamme
instructive — —
comitative — sovittuinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative sovittunne sovittunne
accusative nom. sovittunne sovittunne
gen. sovittunne
genitive sovittunne sovittujenne
partitive sovittuanne sovittujanne
inessive sovitussanne sovituissanne
elative sovitustanne sovituistanne
illative sovittuunne sovittuihinne
adessive sovitullanne sovituillanne
ablative sovitultanne sovituiltanne
allative sovitullenne sovituillenne
essive sovittunanne sovittuinanne
translative sovituksenne sovituiksenne
abessive sovituttanne sovituittanne
instructive — —
comitative — sovittuinenne
third-person possessor
singular plural
nominative sovittunsa sovittunsa
accusative nom. sovittunsa sovittunsa
gen. sovittunsa
genitive sovittunsa sovittujensa
partitive sovittuaan
sovittuansa 		sovittujaan
sovittujansa
inessive sovitussaan
sovitussansa 		sovituissaan
sovituissansa
elative sovitustaan
sovitustansa 		sovituistaan
sovituistansa
illative sovittuunsa sovittuihinsa
adessive sovitullaan
sovitullansa 		sovituillaan
sovituillansa
ablative sovitultaan
sovitultansa 		sovituiltaan
sovituiltansa
allative sovitulleen
sovitullensa 		sovituilleen
sovituillensa
essive sovittunaan
sovittunansa 		sovittuinaan
sovittuinansa
translative sovitukseen
sovituksensa 		sovituikseen
sovituiksensa
abessive sovituttaan
sovituttansa 		sovituittaan
sovituittansa
instructive — —
comitative — sovittuineen
sovittuinensa

Derived terms

Participle

sovittu

  1. past passive participle of sopia

Interjection

sovittu

  1. agreed!
    Tarjoan sinulle tästä pyörästä satasen. -Sovittu!
    I offer to you one hundred for this bicycle. -Agreed!
Wikious
Boobota
Sagapedia