From suu (“mouth”) + soittu (“instrument”).
suusoittu
Declension of suusoittu (type 4/koivu, tt-t gradation) | ||
---|---|---|
singular | plural | |
nominative | suusoittu | suusoitut |
genitive | suusoitun | suusoittuin, suusoittuloin |
partitive | suusoittua | suusoittuja, suusoittuloja |
illative | suusoittuu | suusoittui, suusoittuloihe |
inessive | suusoituus | suusoituis, suusoittulois |
elative | suusoitust | suusoituist, suusoittuloist |
allative | suusoitulle | suusoituille, suusoittuloille |
adessive | suusoituul | suusoituil, suusoittuloil |
ablative | suusoitult | suusoituilt, suusoittuloilt |
translative | suusoituks | suusoituiks, suusoittuloiks |
essive | suusoittunna, suusoittuun | suusoittuinna, suusoittuloinna, suusoittuin, suusoittuloin |
exessive1) | suusoittunt | suusoittuint, suusoittuloint |
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive. |