suuvvita

Hello, you have come here looking for the meaning of the word suuvvita. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word suuvvita, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say suuvvita in singular and plural. Everything you need to know about the word suuvvita you have here. The definition of the word suuvvita will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofsuuvvita, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Ingrian

Etymology 1

Borrowed from Russian судить (suditʹ).

Pronunciation

Verb

suuvvita

  1. Synonym of suutia
Conjugation
Conjugation of suuvvita (type 16/maata, uut-uuvv gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular suutiin en suutii 1st singular oon suuvvint, oon suuvvinnut en oo suuvvint, en oo suuvvinnut
2nd singular suutiit et suutii 2nd singular oot suuvvint, oot suuvvinnut et oo suuvvint, et oo suuvvinnut
3rd singular suutijaa ei suutii 3rd singular ono suuvvint, ono suuvvinnut ei oo suuvvint, ei oo suuvvinnut
1st plural suutiimma emmä suutii 1st plural oomma suuvvinneet emmä oo suuvvinneet
2nd plural suutiitta että suutii 2nd plural ootta suuvvinneet että oo suuvvinneet
3rd plural suutijaat1), suutiivat2), suuvvitaa evät suutii, ei suuvvita 3rd plural ovat suuvvinneet evät oo suuvvinneet, ei oo suuvvittu
impersonal suuvvitaa ei suuvvita impersonal ono suuvvittu ei oo suuvvittu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular suutisin en suuvvint, en suuvvinnut 1st singular olin suuvvint, olin suuvvinnut en olt suuvvint, en olt suuvvinnut
2nd singular suutisit, suutiist1) et suuvvint, et suuvvinnut 2nd singular olit suuvvint, olit suuvvinnut et olt suuvvint, et olt suuvvinnut
3rd singular suutis ei suuvvint, ei suuvvinnut 3rd singular oli suuvvint, oli suuvvinnut ei olt suuvvint, ei olt suuvvinnut
1st plural suutisimma emmä suuvvinneet 1st plural olimma suuvvinneet emmä olleet suuvvinneet
2nd plural suutisitta että suuvvinneet 2nd plural olitta suuvvinneet että olleet suuvvinneet
3rd plural suutisiit1), suutisivat2), suuvvittii evät suuvvinneet, ei suuvvittu 3rd plural olivat suuvvinneet evät olleet suuvvinneet, ei olt suuvvittu
impersonal suuvvittii ei suuvvittu impersonal oli suuvvittu ei olt suuvvittu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular suutijaisin en suutijais 1st singular olisin suuvvint, olisin suuvvinnut en olis suuvvint, en olis suuvvinnut
2nd singular suutijaisit, suutijaist1) et suutijais 2nd singular olisit suuvvint, olisit suuvvinnut et olis suuvvint, et olis suuvvinnut
3rd singular suutijais ei suutijais 3rd singular olis suuvvint, olis suuvvinnut ei olis suuvvint, ei olis suuvvinnut
1st plural suutijaisimma emmä suutijais 1st plural olisimma suuvvinneet emmä olis suuvvinneet
2nd plural suutijaisitta että suutijais 2nd plural olisitta suuvvinneet että olis suuvvinneet
3rd plural suutijaisiit1), suutijaisivat2), suuvvittais evät suutijais, ei suuvvittais 3rd plural olisivat suuvvinneet evät olis suuvvinneet, ei olis suuvvittu
impersonal suuvvittais ei suuvvittais impersonal olis suuvvittu ei olis suuvvittu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular suutii elä suutii 2nd singular oo suuvvint, oo suuvvinnut elä oo suuvvint, elä oo suuvvinnut
3rd singular suuvvitkoo elköö suuvvitko 3rd singular olkoo suuvvint, olkoo suuvvinnut elköö olko suuvvint, elköö olko suuvvinnut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural suuvvitkaa elkää suuvvitko 2nd plural olkaa suuvvinneet elkää olko suuvvinneet
3rd plural suuvvitkoot elkööt suuvvitko, elköö suuvvittako 3rd plural olkoot suuvvinneet elkööt olko suuvvinneet, elköö olko suuvvittu
impersonal suuvvittakkoo elköö suuvvittako impersonal olkoo suuvvittu elköö olko suuvvittu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular suuvvinnen en suuvvinne
2nd singular suuvvinnet et suuvvinne
3rd singular suuvvinnoo ei suuvvinne
1st plural suuvvinnemma emmä suuvvinne
2nd plural suuvvinnetta että suuvvinne
3rd plural suuvvinnoot evät suuvvinne, ei suuvvittane
impersonal suuvvittannoo ei suuvvittane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st suuvvita present suutiiva suuvvittava
2nd inessive suuvvitees past suuvvint, suuvvinnut suuvvittu
instructive suuvviten 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (suuvvitkaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative suutiimaa
inessive suutiimaas
elative suutiimast
abessive suutiimata
4th nominative suutiimiin
partitive suutiimista, suutiimist

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

Verb

suuvvita

  1. present impersonal connegative of suutia

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 553
Wikious
Boobota
Sagapedia