västö

Hello, you have come here looking for the meaning of the word västö. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word västö, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say västö in singular and plural. Everything you need to know about the word västö you have here. The definition of the word västö will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofvästö, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Ingrian

Västö.

Etymology

From Proto-Finnic *västoi, from Proto-Finnic *västä-.

Pronunciation

Noun

västö

  1. white wagtail

Declension

Declension of västö (type 4/koivu, st-ss gradation)
singular plural
nominative västö vässöt
genitive vässön västöin, västölöin
partitive västöä västöjä, västölöjä
illative västöö västöi, västölöihe
inessive vässöös vässöis, västölöis
elative vässöst vässöist, västölöist
allative vässölle vässöille, västölöille
adessive vässööl vässöil, västölöil
ablative vässölt vässöilt, västölöilt
translative vässöks vässöiks, västölöiks
essive västönnä, västöön västöinnä, västölöinnä, västöin, västölöin
exessive1) västönt västöint, västölöint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

Derived terms

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 686