villi (“wild”) + eläin (“animal”)
villieläin
Inflection of villieläin (Kotus type 33/kytkin, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | villieläin | villieläimet | |
genitive | villieläimen | villieläimien villieläinten | |
partitive | villieläintä | villieläimiä | |
illative | villieläimeen | villieläimiin | |
singular | plural | ||
nominative | villieläin | villieläimet | |
accusative | nom. | villieläin | villieläimet |
gen. | villieläimen | ||
genitive | villieläimen | villieläimien villieläinten | |
partitive | villieläintä | villieläimiä | |
inessive | villieläimessä | villieläimissä | |
elative | villieläimestä | villieläimistä | |
illative | villieläimeen | villieläimiin | |
adessive | villieläimellä | villieläimillä | |
ablative | villieläimeltä | villieläimiltä | |
allative | villieläimelle | villieläimille | |
essive | villieläimenä | villieläiminä | |
translative | villieläimeksi | villieläimiksi | |
abessive | villieläimettä | villieläimittä | |
instructive | — | villieläimin | |
comitative | See the possessive forms below. |