yksin (“alone”) + valtias (“ruler”). Coined by Finnish folklorist and linguist Daniel Europaeus in 1853.
yksinvaltias
Inflection of yksinvaltias (Kotus type 41/vieras, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | yksinvaltias | yksinvaltiaat | |
genitive | yksinvaltiaan | yksinvaltiaiden yksinvaltiaitten | |
partitive | yksinvaltiasta | yksinvaltiaita | |
illative | yksinvaltiaaseen | yksinvaltiaisiin | |
singular | plural | ||
nominative | yksinvaltias | yksinvaltiaat | |
accusative | nom. | yksinvaltias | yksinvaltiaat |
gen. | yksinvaltiaan | ||
genitive | yksinvaltiaan | yksinvaltiaiden yksinvaltiaitten yksinvaltiasten rare | |
partitive | yksinvaltiasta | yksinvaltiaita | |
inessive | yksinvaltiaassa | yksinvaltiaissa | |
elative | yksinvaltiaasta | yksinvaltiaista | |
illative | yksinvaltiaaseen | yksinvaltiaisiin yksinvaltiaihin rare | |
adessive | yksinvaltiaalla | yksinvaltiailla | |
ablative | yksinvaltiaalta | yksinvaltiailta | |
allative | yksinvaltiaalle | yksinvaltiaille | |
essive | yksinvaltiaana | yksinvaltiaina | |
translative | yksinvaltiaaksi | yksinvaltiaiksi | |
abessive | yksinvaltiaatta | yksinvaltiaitta | |
instructive | — | yksinvaltiain | |
comitative | See the possessive forms below. |