Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | Heikki | Heikit |
genetiivi | Heikin | Heikkien (Heikkein) |
partitiivi | Heikkiä | Heikkejä |
akkusatiivi | Heikki; Heikin |
Heikit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | Heikissä | Heikeissä |
elatiivi | Heikistä | Heikeistä |
illatiivi | Heikkiin | Heikkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | Heikillä | Heikeillä |
ablatiivi | Heikiltä | Heikeiltä |
allatiivi | Heikille | Heikeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | Heikkinä | Heikkeinä |
translatiivi | Heikiksi | Heikeiksi |
abessiivi | Heikittä | Heikeittä |
instruktiivi | – | Heikein |
komitatiivi | – | Heikkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | Heiki- | |
vahva vartalo | Heikki- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Heikki on kansainvälisen Henrik-nimen yleisin suomalainen vastine, ja pohjautuu sen alasaksalaisiin muotoihin (Heinrich, Heinicke, Heine).[1]