Liite:Verbitaivutus/saksa/klarstellen

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan Liite:Verbitaivutus/saksa/klarstellen merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan Liite:Verbitaivutus/saksa/klarstellen sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten Liite:Verbitaivutus/saksa/klarstellen sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta Liite:Verbitaivutus/saksa/klarstellen on tässä. Sanan Liite:Verbitaivutus/saksa/klarstellen määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananLiite:Verbitaivutus/saksa/klarstellen määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Nominaalimuodot
infinitiivi klarstellen
partisiipin preesens klarstellend
partisiipin perfekti klargestellt
apuverbi haben
Persoonamuodot
indikatiivi
preesens imperfekti perfekti pluskvamperfekti
pers. yks. mon. pers. yks. mon. pers. yks. mon. pers. yks. mon.
1. päälauseessa: stelle klar
sivulauseessa: klarstelle
päälauseessa: stellen klar
sivulauseessa: klarstellen
1. päälauseessa: stellte klar
sivulauseessa: klarstellte
päälauseessa: stellten klar
sivulauseessa: klarstellten
1. haben klargestellt haben klargestellt 1. hatte klargestellt hatten klargestellt
2. päälauseessa: stellst klar
sivulauseessa: klarstellst
päälauseessa: stellt klar
sivulauseessa: klarstellt
2. päälauseessa: stelltest klar
sivulauseessa: klarstelltest
päälauseessa: stelltet klar
sivulauseessa: klarstelltet
2. hast klargestellt habt klargestellt 2. hattest klargestellt hattet klargestellt
3. päälauseessa: stellt klar
sivulauseessa: klarstellt
päälauseessa: stellen klar
sivulauseessa: klarstellen
3. päälauseessa: stellte klar
sivulauseessa: klarstellte
päälauseessa: stellten klar
sivulauseessa: klarstellten
3. hat klargestellt haben klargestellt 3. hatte klargestellt hatten klargestellt
konjunktiivi
preesens imperfekti perfekti pluskvamperfekti
pers. yks. mon. pers. yks. mon. pers. yks. mon. pers. yks. mon.
1. päälauseessa: stelle klar
sivulauseessa: klarstelle
päälauseessa: stellen klar
sivulauseessa: klarstellen
1. päälauseessa: stellte klar
sivulauseessa: klarstellte
päälauseessa: stellten klar
sivulauseessa: klarstellten
1. habe klargestellt haben klargestellt 1. hätte klargestellt hätten klargestellt
2. päälauseessa: stellest klar
sivulauseessa: klarstellest
päälauseessa: stellet klar
sivulauseessa: klarstellet
2. päälauseessa: stelltest klar
sivulauseessa: klarstelltest
päälauseessa: stelltet klar
sivulauseessa: klarstelltet
2. habest klargestellt habet klargestellt 2. hättest klargestellt hättet klargestellt
3. päälauseessa: stelle klar
sivulauseessa: klarstelle
päälauseessa: stellen klar
sivulauseessa: klarstellen
3. päälauseessa: stellte klar
sivulauseessa: klarstellte
päälauseessa: stellten klar
sivulauseessa: klarstellten
3. habe klargestellt haben klargestellt 3. hätte klargestellt hätten klargestellt
imperatiivi
pers. yks. mon.
1. stellen wir klar
2. stell(e) klar (epämuodollinen)
stellen Sie klar (muodollinen)
stellt klar (epämuodollinen)
stellen Sie klar (muodollinen)
3. stelle er/sie/es klar stellen sie klar