Katso myös: -mikko |
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | Mikko | Mikot |
genetiivi | Mikon | Mikkojen |
partitiivi | Mikkoa | Mikkoja |
akkusatiivi | Mikko; Mikon |
Mikot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | Mikossa | Mikoissa |
elatiivi | Mikosta | Mikoista |
illatiivi | Mikkoon | Mikkoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | Mikolla | Mikoilla |
ablatiivi | Mikolta | Mikoilta |
allatiivi | Mikolle | Mikoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | Mikkona | Mikkoina |
translatiivi | Mikoksi | Mikoiksi |
abessiivi | Mikotta | Mikoitta |
instruktiivi | – | Mikoin |
komitatiivi | – | Mikkoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | Miko- | |
vahva vartalo | Mikko- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Mikael-nimen yleisin suomalainen muoto.[1]
Vanhin kirjallinen maininta ketun nimenä on Gananderin Uudempia Uloswalituita Satuja -kokoelmasta vuodelta 1784.[2]