aisa
Hei, olet tullut tänne etsimään sanan aisa merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan aisa sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten aisa sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta aisa on tässä. Sanan aisa määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananaisa määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Aisa
Suomi
Substantiivi
aisa (9)
- tankomainen kappale tai rakenneosa, jolla tai joiden muodostamalla parilla vedetään tai hinataan
- Vetoeläimet laitetaan vetämistä varten aisoihin.
- nojapuiden tanko
- (puhekieltä) siitin
Ääntäminen
- IPA: /ˈɑi̯sɑ/
- tavutus: ai‧sa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aisa | aisat |
| genetiivi | aisan | aisojen (aisain) |
| partitiivi | aisaa | aisoja |
| akkusatiivi | aisa; aisan |
aisat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aisassa | aisoissa |
| elatiivi | aisasta | aisoista |
| illatiivi | aisaan | aisoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aisalla | aisoilla |
| ablatiivi | aisalta | aisoilta |
| allatiivi | aisalle | aisoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aisana | aisoina |
| translatiivi | aisaksi | aisoiksi |
| abessiivi | aisatta | aisoitta |
| instruktiivi | – | aisoin |
| komitatiivi | – | aisoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aisa- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
todennäköisesti balttilainen laina[1]
Liittyvät sanat
Johdokset
- verbit: aisata
Yhdyssanat
aisahevonen, aisahihna, aisakeinu, aisakello, aisankannatin, aisankannattaja, aisapari, aisapuu, kärrynaisa, vetoaisa
Anagrammit
Idiomit
- pysyä aisoissa –
- vettä tulee kuin aisaa – kun puhutaan armottomasta kaatosateesta, usein vielä niin, että on lisäksi kova tuuli tai jopa myrsky
Aiheesta muualla
- aisa Kielitoimiston sanakirjassa
- aisa Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
Viitteet
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.