Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ajos | ajokset |
genetiivi | ajoksen | ajosten ajoksien |
partitiivi | ajosta | ajoksia |
akkusatiivi | ajos; ajoksen |
ajokset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ajoksessa | ajoksissa |
elatiivi | ajoksesta | ajoksista |
illatiivi | ajokseen | ajoksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ajoksella | ajoksilla |
ablatiivi | ajokselta | ajoksilta |
allatiivi | ajokselle | ajoksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ajoksena | ajoksina |
translatiivi | ajokseksi | ajoksiksi |
abessiivi | ajoksetta | ajoksitta |
instruktiivi | – | ajoksin |
komitatiivi | – | ajoksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ajokse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
ajos- |
johdos verbistä ajaa, jolla on murteissa myös sellaisia merkityksiä kuin ’turvota, tulehtua, märkiä’; vrt. karjalan ajoa, sekä lyydin ja vepsän ajada[2]
|