angora
Hei, olet tullut tänne etsimään sanan angora merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan angora sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten angora sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta angora on tässä. Sanan angora määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananangora määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Angorakani.
 |
Suomi
Substantiivi
angora (12)
- angoravuohesta saatava villa, mohair
- eräs kanilaji, josta saadaan angoravillaa
- angoravilla; kyseistä kanista saatu villa
- Oo, se on angoraa!
Ääntäminen
- IPA: /ˈɑŋːorɑ/
- tavutus: an‧go‧ra
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | angora | angorat |
| genetiivi | angoran | angoroiden angoroitten (angorain) |
| partitiivi | angoraa | angoroita |
| akkusatiivi | angora; angoran |
angorat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | angorassa | angoroissa |
| elatiivi | angorasta | angoroista |
| illatiivi | angoraan | angoroihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | angoralla | angoroilla |
| ablatiivi | angoralta | angoroilta |
| allatiivi | angoralle | angoroille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | angorana | angoroina |
| translatiivi | angoraksi | angoroiksi |
| abessiivi | angoratta | angoroitta |
| instruktiivi | – | angoroin |
| komitatiivi | – | angoroine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | angora- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
<< Angoran kaupungin (nyk. Ankara) nimestä[1]
Käännökset
1. angoravuohen villa
|
Ks. mohair |
2. angorakani
|
Ks. angorakani |
3. angorakanin karva
|
Liittyvät sanat
Yhdyssanat
angorakaniini, angorakissa, angoralanka, angorapusero, angoravilla, angoravuohi
Aiheesta muualla
- angora Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
- ↑ Klaus Karttunen: Orientin etymologinen sanakirja. Helsinki: Gaudeamus, 2013. ISBN 978-952-495-306-1.