villa
Suomi
Substantiivi
villa (9)
- pitkäkarvaisista eläimistä saatava kuitu, jota käytetään tekstiilien raaka-aineena
- Kotimaisen villan saatavuus on heikko pienten lammasmäärien vuoksi.
- (kasvitiede) eräitä suovillojen (Eriophorum) suvun kasveja
- tupasvilla (E. vaginatum)
- eräistä kuituisista materiaaleista etenkin yhdyssanojen jälkiosana
- vuorivilla, mineraalivilla
- teräsvilla
Ääntäminen
- IPA: /ˈʋilːɑ/
- tavutus: vil‧la
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | villa | villat |
| genetiivi | villan | villojen (villain) |
| partitiivi | villaa | villoja |
| akkusatiivi | villa; villan |
villat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | villassa | villoissa |
| elatiivi | villasta | villoista |
| illatiivi | villaan | villoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | villalla | villoilla |
| ablatiivi | villalta | villoilta |
| allatiivi | villalle | villoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | villana | villoina |
| translatiivi | villaksi | villoiksi |
| abessiivi | villatta | villoitta |
| instruktiivi | – | villoin |
| komitatiivi | – | villoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | villa- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
Vanha balttilainen laina, indoeurooppalaistesta sanasta *h₂wĺ̥h₁neh₂. Sukulaissanat ovat mm. latvian ja liettuan vilna, saksan Wolle, englannin wool, ranskan laine ja espanjan ja latinan lana.
Käännökset
Liittyvät sanat
Johdokset
- adjektiivit: villainen, villava
- substantiivit: villakko
- verbit: villoittaa
Yhdyssanat
angoravilla, himmeävilla, hoikkavilla, kampavilla, karitsanvilla, karstavilla, kašmirvilla, kesävilla, kivivilla, laamanvilla, lampaanvilla, lasivilla, lastuvilla, lettovilla, leukavilla, luhtavilla, lumppuvilla, merinovilla, mineraalivilla, niittyvilla, peltovilla, pohjavilla, puhallusvilla, puuvilla, raionvilla, rasvavilla, ruostevilla, sekoitevilla, selluvilla, shetlanninvilla, suovilla, talvivilla, teräsvilla, tupasvilla, töppövilla, villahiki, villahuivi, villahuopa, villakangas, villakaulaliina, villakoira, villakuitu, villakäsine, villalanka, villalapanen, villalumppu, villamatto, villamusliini, villamyssy, villaneule, villanhiki, villanuttu, villapaita, villapipo, villapusero, villarasva, villaröijy, villasukka, villatakki, villatrikoo, villatähkä, villavaate, villavaha, vuohenvilla, vuorivilla
Substantiivi
villa
- korkeatasoinen huvila
- ylelliset villat ja huoneistot
Huomautukset
- joillakin seuduilla omakotitalo on ollut villa; vrt. ruotsin villa
- esiintyy nykyään etenkin matkailumainoksissa ym. ulkomaisista yhteyksissä
Käännökset
|
Ks. huvila |
Aiheesta muualla
- villa Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 811 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Espanja
Substantiivi
villa f. (monikko villas)
- huvila
- kaupunki, kauppala (paikka jolla on etuoikeuksia kyliin verrattuna)
- kaupunginhallitus
- (Argentiina) slummi
Liittyvät sanat
Synonyymit
- (slummi) villa miseria
Latina
Substantiivi
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | vīlla | vīllae |
| akkusatiivi | vīllam | vīllās |
| genetiivi | vīllae | vīllārum |
| datiivi | vīllae | vīllīs |
| ablatiivi | vīllā | vīllīs |
vīlla f. (1)
Norja
Substantiivi
vila
Ranska
Substantiivi
villa f. (monikko villas)
Aiheesta muualla
- villa Trésor de la langue française informatisé -sanakirjassa (ranskaksi)
Ruotsi
Substantiivi
villa yl. (1) (yks. määr. villan , mon. epämäär. villor , mon. määr. villorna )
- (riikinruotsi) omakotitalo
- (suomenruotsi) huvila, kesämökki
- harhakuva
Unkari
Substantiivi
villa
Etymologia
- slaavilainen, vrt. serbokroatian vile ’heinähanko’
Liittyvät sanat
Substantiivi
villa