Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | arunkehrääjä | arunkehrääjät |
genetiivi | arunkehrääjän | arunkehrääjien (arunkehrääjäin) |
partitiivi | arunkehrääjää | arunkehrääjiä |
akkusatiivi | arunkehrääjä; arunkehrääjän |
arunkehrääjät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | arunkehrääjässä | arunkehrääjissä |
elatiivi | arunkehrääjästä | arunkehrääjistä |
illatiivi | arunkehrääjään | arunkehrääjiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | arunkehrääjällä | arunkehrääjillä |
ablatiivi | arunkehrääjältä | arunkehrääjiltä |
allatiivi | arunkehrääjälle | arunkehrääjille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | arunkehrääjänä | arunkehrääjinä |
translatiivi | arunkehrääjäksi | arunkehrääjiksi |
abessiivi | arunkehrääjättä | arunkehrääjittä |
instruktiivi | – | arunkehrääjin |
komitatiivi | – | arunkehrääjine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | arunkehrääjä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
yhdyssana osista Aru (genetiivi) ja kehrääjä
|