arvannut
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | arvannut | arvanneet |
| genetiivi | arvanneen | arvanneiden arvanneitten |
| partitiivi | arvannutta | arvanneita |
| akkusatiivi | arvannut; arvanneen |
arvanneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | arvanneessa | arvanneissa |
| elatiivi | arvanneesta | arvanneista |
| illatiivi | arvanneeseen | arvanneisiin arvanneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | arvanneella | arvanneilla |
| ablatiivi | arvanneelta | arvanneilta |
| allatiivi | arvanneelle | arvanneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | arvanneena | arvanneina |
| translatiivi | arvanneeksi | arvanneiksi |
| abessiivi | arvanneetta | arvanneitta |
| instruktiivi | – | arvannein |
| komitatiivi | – | arvanneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | arvannee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
arvannut- | |