arvattu
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | arvattu | arvatut |
| genetiivi | arvatun | arvattujen |
| partitiivi | arvattua | arvattuja |
| akkusatiivi | arvattu; arvatun |
arvatut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | arvatussa | arvatuissa |
| elatiivi | arvatusta | arvatuista |
| illatiivi | arvattuun | arvattuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | arvatulla | arvatuilla |
| ablatiivi | arvatulta | arvatuilta |
| allatiivi | arvatulle | arvatuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | arvattuna | arvattuina |
| translatiivi | arvatuksi | arvatuiksi |
| abessiivi | arvatutta | arvatuitta |
| instruktiivi | – | arvatuin |
| komitatiivi | – | arvattuine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | arvatu- | |
| vahva vartalo | arvattu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |