duuri (5)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | duuri | duurit |
genetiivi | duurin | duurien (duurein) |
partitiivi | duuria | duureja |
akkusatiivi | duuri; duurin |
duurit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | duurissa | duureissa |
elatiivi | duurista | duureista |
illatiivi | duuriin | duureihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | duurilla | duureilla |
ablatiivi | duurilta | duureilta |
allatiivi | duurille | duureille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | duurina | duureina |
translatiivi | duuriksi | duureiksi |
abessiivi | duuritta | duureitta |
instruktiivi | – | duurein |
komitatiivi | – | duureine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | duuri- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Latinan dūrus ’kova’. Dūrum oli yksi kolmesta keskiaikaisesta heksakordista, jotka olivat ”luonnollinen”, ”kova” ja ”pehmeä” (molle).[1]
A-duuri, As-duuri, B-duuri, C-duuri, Ces-duuri, Cis-duuri, D-duuri, Des-duuri, duuriasteikko, duurisointu, E-duuri, Es-duuri, F-duuri, Fis-duuri, G-duuri, Ges-duuri, H-duuri