elatus (39)
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | elatus | elatukset |
| genetiivi | elatuksen | elatusten elatuksien |
| partitiivi | elatusta | elatuksia |
| akkusatiivi | elatus; elatuksen |
elatukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | elatuksessa | elatuksissa |
| elatiivi | elatuksesta | elatuksista |
| illatiivi | elatukseen | elatuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | elatuksella | elatuksilla |
| ablatiivi | elatukselta | elatuksilta |
| allatiivi | elatukselle | elatuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | elatuksena | elatuksina |
| translatiivi | elatukseksi | elatuksiksi |
| abessiivi | elatuksetta | elatuksitta |
| instruktiivi | – | elatuksin |
| komitatiivi | – | elatuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | elatukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
elatus- | |
Sana on johdos verbistä elättää, joka puolestaan on johdettu ikivanhasta verbistä elää.[1] Substantiivin ensiesiintymät suomen kirjakielessä sisältyvät 1544 julkaistuun Mikael Agricolan Rucouskiriaan ja 1540-luvulle ajoitettuun Westhin koodeksiin Agricolan tekstistä Käsikirja ja Messu.[2]
|
elatusaine, elatusapu, elatusmaksu, elatustuki, elatusvelvollinen, elatusvelvollisuus
elatus (gen elatuse, part elatust)