force

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan force merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan force sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten force sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta force on tässä. Sanan force määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananforce määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: forcé

Englanti

Substantiivi

force (monikko forces)

  1. voima
    forces of nature
    air force, police force
    in force
  2. (fysiikka) voima
  3. voimakeinot; pakko, pakkokeinot

Liittyvät sanat

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p. forces
part. prees. forcing
imp. & part. perf. forced

force

  1. pakottaa
  2. murtaa (lukko tms.)

Liittyvät sanat

Ranska

Adjektiivi

force (taipumaton)

  1. (vanhahtava, kirjakieltä) monituinen; kosolti, viljalti, paljon
    force personnes
    force miracles

Substantiivi

force f. (monikko forces)

  1. voima; tarmo; väki
  2. vahvuus, kyvykkyys
    Ces deux écoliers sont d’égale force. – Nämä kaksi koululaista ovat yhtä vahvoja.
    Il est de force à lutter contre deux hommes.
  3. voimakeinot, pakko
    de force – väkisin, pakolla
    à force – kovasti, paljon, voimiensa takaa
    Force était d'admettre que... – Pakko oli myöntää, että...
  4. (sodankäynti) voima(t), sotavoima, joukot
    forces aériennes
  5. (fysiikka) voima

Etymologia

  • < latinan fortia (substantivoitunut monikon neutrimuoto adjektiivista fortis, 'vahva', 'vankka', 'urhea')

Liittyvät sanat

Idiomit

  • force est (de faire qqc) – pakko on (tehdä jotain)
  • à la force du poignet - väen vängällä, suurin ponnistuksin
  • à tout force – ehdottomasti; keinolla millä hyvänsä
  • dans la force de l’âge – parhaassa iässä, elämänsä kukoistuksessa

Aiheesta muualla

  • force Trésor de la langue française informatisé -sanakirjassa (ranskaksi)

Verbi

force

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä forcer
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä forcer
  3. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä forcer
  4. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä forcer
  5. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä forcer