Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | geologi | geologit |
genetiivi | geologin | geologien (geologein) |
partitiivi | geologia | geologeja |
akkusatiivi | geologi; geologin |
geologit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | geologissa | geologeissa |
elatiivi | geologista | geologeista |
illatiivi | geologiin | geologeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | geologilla | geologeilla |
ablatiivi | geologilta | geologeilta |
allatiivi | geologille | geologeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | geologina | geologeina |
translatiivi | geologiksi | geologeiksi |
abessiivi | geologitta | geologeitta |
instruktiivi | – | geologein |
komitatiivi | – | geologeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | geologi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
johdettu suomen kielen substantiivista geologia
|
geologi yl. (yks. määr. geologin , ei monikkoa)