Katso myös: geología, geológia |
geologia (12)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | geologia | geologiat |
genetiivi | geologian | geologioiden geologioitten (geologiain) |
partitiivi | geologiaa | geologioita |
akkusatiivi | geologia; geologian |
geologiat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | geologiassa | geologioissa |
elatiivi | geologiasta | geologioista |
illatiivi | geologiaan | geologioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | geologialla | geologioilla |
ablatiivi | geologialta | geologioilta |
allatiivi | geologialle | geologioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | geologiana | geologioina |
translatiivi | geologiaksi | geologioiksi |
abessiivi | geologiatta | geologioitta |
instruktiivi | – | geologioin |
komitatiivi | – | geologioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | geologia- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
latinan sanasta geologia < γῆ (gê) + -logia
Kansainvälinen termi tavataan 1300-luvulta merkityksessä ’maallisten asioiden tutkimus, erityisesti lakitiede’.[1]
geohydrologia, hydrogeologia, kvartäärigeologia, malmigeologia