glitter (6)
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | glitter | glitterit |
| genetiivi | glitterin | glitterien glittereiden glittereitten |
| partitiivi | glitteriä | glittereitä glitterejä |
| akkusatiivi | glitter; glitterin |
glitterit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | glitterissä | glittereissä |
| elatiivi | glitteristä | glittereistä |
| illatiivi | glitteriin | glittereihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | glitterillä | glittereillä |
| ablatiivi | glitteriltä | glittereiltä |
| allatiivi | glitterille | glittereille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | glitterinä | glittereinä |
| translatiivi | glitteriksi | glittereiksi |
| abessiivi | glitterittä | glittereittä |
| instruktiivi | – | glitterein |
| komitatiivi | – | glittereine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | glitteri- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
glitter (monikko glitters)
| Taivutus | |
|---|---|
| ind. prees. y. 3. p. | glitters |
| part. prees. | glittering |
| imp. & part. perf. | glittered |
glitter
glitter n. (yks. määr. glittret , ei monikkoa)