hallinto (1)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hallinto | hallinnot |
genetiivi | hallinnon | hallintojen |
partitiivi | hallintoa | hallintoja |
akkusatiivi | hallinto; hallinnon |
hallinnot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hallinnossa | hallinnoissa |
elatiivi | hallinnosta | hallinnoista |
illatiivi | hallintoon | hallintoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hallinnolla | hallinnoilla |
ablatiivi | hallinnolta | hallinnoilta |
allatiivi | hallinnolle | hallinnoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hallintona | hallintoina |
translatiivi | hallinnoksi | hallinnoiksi |
abessiivi | hallinnotta | hallinnoitta |
instruktiivi | – | hallinnoin |
komitatiivi | – | hallintoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | hallinno- | |
vahva vartalo | hallinto- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Reinhold von Beckerin käyttöön ottama sana[1]
|
|
alihallinto, aluehallinto, hallinnonala, hallinnonhaara, hallinnonuudistus, hallinto-oikeus, hallinto-oppi, hallintoalamainen, hallintoalue, hallintoasia, hallintoelin, hallintoesimies, hallintojohtaja, hallintokieli, hallintokoneisto, hallintokunta, hallintolainkäyttö, hallintolaki, hallintomenettely, hallintoneuvos, hallintoneuvosto, hallintoporras, hallintopäätös, hallintorakennus, hallintosihteeri, hallintotapa, hallintoteitse, hallintotiede, hallintotoimi, hallintotuomioistuin, hallintovaliokunta, hallintovalitus, hallintovalta, hallintovirasto, hallintovirkamies, hallintovyöhyke, henkilöstöhallinto, itsehallinto, julkishallinto, keskushallinto, kirkkohallinto, kirkollishallinto, konkurssihallinto, korkein hallinto-oikeus, kouluhallinto, kunnallishallinto, kunnanhallinto, lääninhallinto, materiaalihallinto, oikeushallinto, paikallishallinto, poliisihallinto, puoluehallinto, siviilihallinto, sortohallinto, sotilashallinto, tiedehallinto, ulkoasiainhallinto, valtionhallinto, verohallinto, virkamieshallinto