valta

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan valta merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan valta sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten valta sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta valta on tässä. Sanan valta määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananvalta määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: Valta

Suomi

Substantiivi

valta (9-I)

  1. kyky tai oikeus saada aikaan haluttuja sosiaalisia tai poliittisia seurauksia
    poliittinen valta, taloudellinen valta
  2. hallitseva tunne tms.
    Pera joutui kauhun valtaan.
  3. oikeus, valtuus, valtuutus
    Minulla on valta tehdä niin.
  4. valtakunta, valtio
    Hän vakoili vieraan vallan hyväksi.
  5. (mytologia) yliluonnollinen henkiolento
    Taivaan vallat.
  6. (yhdyssanan alkuosana)
    1. valtaan perustuva tai liittyvä, esim. valtapolitiikka, valtaoikeus
    2. suurinta osaa edustava, hallitseva, johtava, pää-, tärkein, esimerkiksi valtaväestö, valtamedia

Ääntäminen

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi valta vallat
genetiivi vallan valtojen
(valtain)
partitiivi valtaa valtoja
akkusatiivi valta;
vallan
vallat
sisäpaikallissijat
inessiivi vallassa valloissa
elatiivi vallasta valloista
illatiivi valtaan valtoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vallalla valloilla
ablatiivi vallalta valloilta
allatiivi vallalle valloille
muut sijamuodot
essiivi valtana valtoina
translatiivi vallaksi valloiksi
abessiivi vallatta valloitta
instruktiivi valloin
komitatiivi valtoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo valla-
vahva vartalo valta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

  • vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

Liittyvät sanat

Johdokset
Yhdyssanat

akkavalta, akselivalta, arvovalta, arvovaltakysymys, edustusvalta, ehdonvalta, enemmistövalta, esivalta, hallintovalta, hallitsijavalta, hallitusvalta, hamevalta, harkintavalta, harvainvalta, henkivalta, hirmuvalta, ilkivalta, itsevalta, Itävalta, julkinen valta, järjestysvalta, kansantasavalta, kansanvalta, keisarivalta, keskusvalta, kuningasvalta, kurinpitovalta, käskyvalta, lainsäädäntövalta, maailmanvalta, merivalta, mielivalta, määräysvalta, määräämisvalta, naisvalta, naittajanvalta, nyrkkivalta, paavinvalta, pakkovalta, porvarisvalta, puhevalta, pääomavalta, päätäntävalta, päätösvalta, rahavalta, rankaisuvalta, ratkaisuvalta, roomalaisvalta, sananvalta, sanavalta, siirtomaavalta, sortovalta, sotilasvalta, supervalta, suurvalta, syytevalta, tasavalta, toimeenpanovalta, toimivalta, tsaarivalta, tuomiovalta, täytäntöönpanovalta, ulkovalta, vaikutusvalta, vallanhalu, vallanhimo, vallanjako, vallankaappaus, vallankeikaus, vallankeskitys, vallankumous, vallankäyttäjä, vallanperijä, vallanperillinen, vallanperimys, vallanpitäjä, vallansiirto, valta-asema, valtaannousu, valtaanpääsy, valtaantulo, valtaapitävä, valtaenemmistö, valtaistuin, valtakamppailu, valtakausi, valtakieli, valtakirja, valtakulttuuri, valtakunta, valtalaji, valtalehti, valtamedia, valtameri, valtaneuvosto, valtaoikeus, valtaoja, valtaosa, valtapeli, valtapiiri, valtapolitiikka, valtapuolue, valtapuu, valtapyrkimys, valtarakenne, valtaryhmittymä, valtasuoni, valtataistelu, valtatie, valtatieverkko, valtatyhjiö, valtavirta, valtavirtaus, valtaväri, valtaväylä, valtiovalta, virkavalta, väkivalta, ydinasevalta, ydinvalta, Yhdysvallat, yksinvalta, ylimysvalta, ylivalta, ympärysvalta, äänivalta

Idiomit

  • päästä vallalle
  1. päästä vallitsevaksi asiantilaksi
  • päästä valloilleen
  1. päästä ulkoapäin hallitsemattomaan tilaan

Aiheesta muualla

  • valta Kielitoimiston sanakirjassa
  • valta Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Viitteet

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.