Katso myös: Hana, hæna |
hana (9)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hana | hanat |
genetiivi | hanan | hanojen (hanain) |
partitiivi | hanaa | hanoja |
akkusatiivi | hana; hanan |
hanat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hanassa | hanoissa |
elatiivi | hanasta | hanoista |
illatiivi | hanaan | hanoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hanalla | hanoilla |
ablatiivi | hanalta | hanoilta |
allatiivi | hanalle | hanoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hanana | hanoina |
translatiivi | hanaksi | hanoiksi |
abessiivi | hanatta | hanoitta |
instruktiivi | – | hanoin |
komitatiivi | – | hanoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hana- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Ruotsin hane ’kukko, pyssyn hana’, muinaisruotsin hani ’kukko’, nykytanskan hane ’kukko, tynnyrin hana’ . Hana-merkitys tulee pyssyn ja tynnyrin hanan kukkoa muistuttavasta muodosta. Viime aikoiná on esitetty, että sana olisi alasaksalainen laina .[1]
Ks. vesihana |
hanaolut, kaasuhana, kaksiotehana, kuumavesihana, kylmävesihana, lämminvesihana, luottohana, oluthana, ryyppyhana, sekoitushana, sulkuhana, termostaattihana, venttiili, vesihana, vipuhana, yksiotehana, öljyhana
hana
hana