happamoitettu (1-C) (komparatiivi happamoitetumpi, superlatiivi happamoitetuin) (taivutus)
happamoitettu
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | happamoitettu | happamoitetut |
genetiivi | happamoitetun | happamoitettujen |
partitiivi | happamoitettua | happamoitettuja |
akkusatiivi | happamoitettu; happamoitetun |
happamoitetut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | happamoitetussa | happamoitetuissa |
elatiivi | happamoitetusta | happamoitetuista |
illatiivi | happamoitettuun | happamoitettuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | happamoitetulla | happamoitetuilla |
ablatiivi | happamoitetulta | happamoitetuilta |
allatiivi | happamoitetulle | happamoitetuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | happamoitettuna | happamoitettuina |
translatiivi | happamoitetuksi | happamoitetuiksi |
abessiivi | happamoitetutta | happamoitetuitta |
instruktiivi | – | happamoitetuin |
komitatiivi | – | happamoitettuine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} |