Alkuaineet | ||||||
---|---|---|---|---|---|---|
typpi ← happi → fluori | ||||||
N ← O → F | ||||||
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | happi | hapet |
genetiivi | hapen | happien (happein) |
partitiivi | happea | happia |
akkusatiivi | happi; hapen |
hapet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hapessa | hapissa |
elatiivi | hapesta | hapista |
illatiivi | happeen | happiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hapella | hapilla |
ablatiivi | hapelta | hapilta |
allatiivi | hapelle | hapille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | happena | happina |
translatiivi | hapeksi | hapiksi |
abessiivi | hapetta | hapitta |
instruktiivi | – | hapin |
komitatiivi | – | happine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | hape- | |
vahva vartalo | happe- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Sanaa nykyisessä merkityksessään käytti ensimmäisenä Julius Krohn vuonna 1860 julkaisemassaan luettelossa Kemiallisia Tiedesanoja. Samuel Roos oli käyttänyt sanaa jo vuonna 1845 merkityksessä ’happo’. Sana on johdettu hapan-sanasta samaan tapaan kuin ruotsin syre (vrt. syra), saksan Sauerstoff (vrt. sauer), venäjän кислород (vrt. кислый) sekä monen kielen kreikan ὀξῠ́ς (oxús) -sanan johdannaiset.[1]
|
hapenkulutus, hapenotto, hapenottokyky, hapenpuute, hapentuhlaaja, happihoito, happihyppely, happihyppy, happikato, happiköyhä, happilaite, happimyrkytys, happinaamari, happipitoisuus, happipullo, happiradikaali, happirikas, happiteltta, happivajaus, happivelka, happivesi