Alkuaineet | ||||||
---|---|---|---|---|---|---|
hiili ← typpi → happi | ||||||
C ← N → O | ||||||
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | typpi | typet |
genetiivi | typen | typpien (typpein) |
partitiivi | typpeä | typpiä |
akkusatiivi | typpi; typen |
typet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | typessä | typissä |
elatiivi | typestä | typistä |
illatiivi | typpeen | typpiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | typellä | typillä |
ablatiivi | typeltä | typiltä |
allatiivi | typelle | typille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | typpenä | typpinä |
translatiivi | typeksi | typiksi |
abessiivi | typettä | typittä |
instruktiivi | – | typin |
komitatiivi | – | typpine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | type- | |
vahva vartalo | typpe- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Sana on muodostettu verbin typehtyä ’tukehtua’ pohjalta. Taustalla on typen ominaisuus tukahduttaa tuli tai tukehdutta ihminen. Samanlainen ajatus on myös esim. ruotsin sanassa kväve (< kväva) ja saksan sanassa Stickstoff (< (er)sticken) sekä ranskan azote ja muut kreikan ἀ- (a-) ’ei’ + ζωή (zōḗ) ’elämä’ -johdannaiset. Typpi-sanaa käytti ensimmäisenä Julius Krohn vuonna 1860 julkaisemassaan luettelossa Kemiallisia Tiedesanoja.[1]
|
|
kalkkityppi, typensidonta, typensitoja, typensitojabakteeri, typpiatomi, typpibakteeri, typpihapoke, typpihappo, typpikaasu, typpilannoite, typpilannoitus, typpiliuos, typpimittari, typpioksiduuli, typpiyhdiste
typpi n.