hemmoteltu (1-I) (komparatiivi hemmotellumpi, superlatiivi hemmotelluin) (taivutus)
hemmoteltu
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hemmoteltu | hemmotellut |
genetiivi | hemmotellun | hemmoteltujen |
partitiivi | hemmoteltua | hemmoteltuja |
akkusatiivi | hemmoteltu; hemmotellun |
hemmotellut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hemmotellussa | hemmotelluissa |
elatiivi | hemmotellusta | hemmotelluista |
illatiivi | hemmoteltuun | hemmoteltuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hemmotellulla | hemmotelluilla |
ablatiivi | hemmotellulta | hemmotelluilta |
allatiivi | hemmotellulle | hemmotelluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hemmoteltuna | hemmoteltuina |
translatiivi | hemmotelluksi | hemmotelluiksi |
abessiivi | hemmotellutta | hemmotelluitta |
instruktiivi | – | hemmotelluin |
komitatiivi | – | hemmoteltuine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} |