Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | idiootti | idiootit |
genetiivi | idiootin | idioottien (idioottein) |
partitiivi | idioottia | idiootteja |
akkusatiivi | idiootti; idiootin |
idiootit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | idiootissa | idiooteissa |
elatiivi | idiootista | idiooteista |
illatiivi | idioottiin | idiootteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | idiootilla | idiooteilla |
ablatiivi | idiootilta | idiooteilta |
allatiivi | idiootille | idiooteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | idioottina | idiootteina |
translatiivi | idiootiksi | idiooteiksi |
abessiivi | idiootitta | idiooteitta |
instruktiivi | – | idiootein |
komitatiivi | – | idiootteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | idiooti- | |
vahva vartalo | idiootti- | |
konsonantti- vartalo |
- |
nykymerkitys englannista[1] << muinaisranskan idiote << latinan idiota << muinaiskreikan ἰδιώτης (idiotēs), "yksityinen kansalainen", sanasta ἴδιος, "oma; yksityinen"
fakki-idiootti, idioottivarma, riemuidiootti