Katso myös: ironía, irónia |
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ironia | ironiat |
genetiivi | ironian | ironioiden ironioitten (ironiain) |
partitiivi | ironiaa | ironioita |
akkusatiivi | ironia; ironian |
ironiat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ironiassa | ironioissa |
elatiivi | ironiasta | ironioista |
illatiivi | ironiaan | ironioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ironialla | ironioilla |
ablatiivi | ironialta | ironioilta |
allatiivi | ironialle | ironioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ironiana | ironioina |
translatiivi | ironiaksi | ironioiksi |
abessiivi | ironiatta | ironioitta |
instruktiivi | – | ironioin |
komitatiivi | – | ironioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ironia- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Kreik. eirõnei'a = kysely, pilanteko
ironia f.