Katso myös: ita, ITA |
Ilmansuuntien nimet suomeksi | ||||||
---|---|---|---|---|---|---|
luode | pohjoinen | koillinen | ||||
länsi | itä | |||||
lounas | etelä | kaakko |
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | itä | idät |
genetiivi | idän | itien (itäin) |
partitiivi | itää | itiä |
akkusatiivi | itä; idän |
idät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | idässä | idissä |
elatiivi | idästä | idistä |
illatiivi | itään | itiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | idällä | idillä |
ablatiivi | idältä | idiltä |
allatiivi | idälle | idille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | itänä | itinä |
translatiivi | idäksi | idiksi |
abessiivi | idättä | idittä |
instruktiivi | – | idin |
komitatiivi | – | itine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | idä- | |
vahva vartalo | itä- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Itä on se ilmansuunta, josta aurinko kohoaa näkyviin eli itää taivaanrannasta. Lähisukukielissä on vastineensa; inkeroisten ja vatjan itä, viron ida ja liivin ida ’koillinen’. [1]
idänkauppa, idänpolitiikka, idänsinikuusama, idänsuhteet, idäntuonti, idänvienti, Itä-Aasia, itäaasialainen, itäafrikkalainen, itäauto, itäblokki, itäeurooppalainen, itägootti, itäinen, itäkaakko, itäkaakkoinen, itäkarjalainen, itäkauppa, itäkoillinen, itämaa, itämaalainen, itämaat, itämainen, itämerensuomalainen, Itämeri, itämurre, itämurteinen, itämyrsky, itäosa, itäpuoli, itäpuolinen, itäpuolitse, itäraja, itärakentaja, itärannikko, itäranta, itäreimari, itärinne, itärintama, itäroomalainen, itäryhmä, Itä-Saksa, itäsaksalainen, itäsuomalainen, itäsuomalaisuus, itätaivas, Itä-Timor, itätuonti, itäturisti, itätuuli, Itävalta, itävaltalainen, itävienti, itäviitta, Kaukoitä, Lähi-itä