jano
Hei, olet tullut tänne etsimään sanan jano merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan jano sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten jano sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta jano on tässä. Sanan jano määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananjano määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
 |
Suomi
Substantiivi
jano (1)
- yleensä nestevajauksen aiheuttama tarve juoda; se, että janottaa
- Minun on jano, toisitko lasin vettä?
- (kuvaannollisesti) voimakas halu, kaipaus, himo
- Elämän jano ei sammu.
- vallanjano, kostonjano
Ääntäminen
- IPA: /ˈjɑno/
- tavutus: ja‧no
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jano | janot |
| genetiivi | janon | janojen |
| partitiivi | janoa | janoja |
| akkusatiivi | jano; janon |
janot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | janossa | janoissa |
| elatiivi | janosta | janoista |
| illatiivi | janoon | janoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | janolla | janoilla |
| ablatiivi | janolta | janoilta |
| allatiivi | janolle | janoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | janona | janoina |
| translatiivi | janoksi | janoiksi |
| abessiivi | janotta | janoitta |
| instruktiivi | – | janoin |
| komitatiivi | – | janoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jano- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
Sanalla on vastineita suomen lähisukukielissä esimerkiksi karjalan jano, vatjan jano ja viron janu, mutta sanan alkuperää ei tunneta[1] Suomen kirjakielessä sana esiintyi jo 1540-luvulla tehdyssä Upsalan evankeliumikirjan käsikirjoituskatkelmassa ja 1544 julkaistussa Mikael Agricolan Rucouskiriassa.[2]
Käännökset
1. nestevajauksen aiheuttama tarve juoda
Liittyvät sanat
Johdokset
Yhdyssanat
elämänjano, janojuoma, janontunne, tiedonjano, vallanjano
Aiheesta muualla
- jano Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkelit 41, 3573 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 275. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
- ↑ Jussila, Raimo: Vanhat sanat: vanhan kirjasuomen ensiesiintymiä, s. 72. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1998. ISBN 951-746-008-2.