Katso myös: Jehu |
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | jehu | jehut |
genetiivi | jehun | jehujen |
partitiivi | jehua | jehuja |
akkusatiivi | jehu; jehun |
jehut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | jehussa | jehuissa |
elatiivi | jehusta | jehuista |
illatiivi | jehuun | jehuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | jehulla | jehuilla |
ablatiivi | jehulta | jehuilta |
allatiivi | jehulle | jehuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | jehuna | jehuina |
translatiivi | jehuksi | jehuiksi |
abessiivi | jehutta | jehuitta |
instruktiivi | – | jehuin |
komitatiivi | – | jehuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | jehu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Vanhan testamentin 2:ssa Kuningasten kirjassa esiintyvän Israelin kuninkaan, Jehun, nimestä[2]
jehu (monikko jehus)