jumala

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan jumala merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan jumala sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten jumala sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta jumala on tässä. Sanan jumala määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananjumala määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: Jumala

Suomi

Substantiivi

jumala (10)

  1. johonkin uskontoon liittyvä toiminnan aiheuttaja tai hallitsija, joita joissakin uskonnoissa voi olla useitakin
    Panteismin jumala on persoonaton ja ääretön, joten jumalan lisäksi ei voi olla muuta todellisuutta.

Ääntäminen

  • IPA: /ˈjumɑlɑ/
  • tavutus: ju‧ma‧la

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jumala jumalat
genetiivi jumalan jumalien
(jumalain)
partitiivi jumalaa jumalia
akkusatiivi jumala;
jumalan
jumalat
sisäpaikallissijat
inessiivi jumalassa jumalissa
elatiivi jumalasta jumalista
illatiivi jumalaan jumaliin
ulkopaikallissijat
adessiivi jumalalla jumalilla
ablatiivi jumalalta jumalilta
allatiivi jumalalle jumalille
muut sijamuodot
essiivi jumalana jumalina
translatiivi jumalaksi jumaliksi
abessiivi jumalatta jumalitta
instruktiivi jumalin
komitatiivi jumaline-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo jumala-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Huomautukset

  • esiintyy yhdyssanoissa myös typistyneessä muodossa jumal
  • kristinuskon jumalasta puhuttaessa kirjoitetaan yleensä isolla alkukirjaimella

Etymologia

Joko omaperäinen suomalais-ugrilainen sana tai arjalainen laina

Käännökset

Liittyvät sanat

Johdokset
Vieruskäsitteet
Yhdyssanat

auringonjumala, epäjumala, jumalakuva, jumalanilma, jumalankieltäjä, jumalankuva, jumalanluoma, jumalanpalvelus, jumalanpelko, jumalanpilkka, jumalansana, jumalanvilja, jumalanäiti, jumalkäsitys, jumalasuhde, merenjumala, puolijumala, puujumala, rakkaudenjumala, tukkajumala, viininjumala, ylijumala

Aiheesta muualla

  • jumala Kielitoimiston sanakirjassa
  • jumala Tieteen termipankissa
  • jumala Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Viro

Substantiivi

jumala

  1. (taivutusmuoto) genetiivi sanasta jumal

Viitteet

  1. Suomen sanojen alkuperä: Etymologinen sanakirja. 1, A–K. Päätoimittaja Erkki Itkonen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992.
  2. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).