jumala
Hei, olet tullut tänne etsimään sanan jumala merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan jumala sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten jumala sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta jumala on tässä. Sanan jumala määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananjumala määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
 |
Suomi
Substantiivi
jumala (10)
- johonkin uskontoon liittyvä toiminnan aiheuttaja tai hallitsija, joita joissakin uskonnoissa voi olla useitakin
- Panteismin jumala on persoonaton ja ääretön, joten jumalan lisäksi ei voi olla muuta todellisuutta.
Ääntäminen
- IPA: /ˈjumɑlɑ/
- tavutus: ju‧ma‧la
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jumala | jumalat |
| genetiivi | jumalan | jumalien (jumalain) |
| partitiivi | jumalaa | jumalia |
| akkusatiivi | jumala; jumalan |
jumalat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jumalassa | jumalissa |
| elatiivi | jumalasta | jumalista |
| illatiivi | jumalaan | jumaliin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jumalalla | jumalilla |
| ablatiivi | jumalalta | jumalilta |
| allatiivi | jumalalle | jumalille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jumalana | jumalina |
| translatiivi | jumalaksi | jumaliksi |
| abessiivi | jumalatta | jumalitta |
| instruktiivi | – | jumalin |
| komitatiivi | – | jumaline- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jumala- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Huomautukset
- esiintyy yhdyssanoissa myös typistyneessä muodossa jumal ja tästä myös itsenäisenä monikon genetiivi jumalten
- kristinuskon jumalasta puhuttaessa kirjoitetaan yleensä isolla alkukirjaimella
Etymologia
Joko omaperäinen suomalais-ugrilainen sana[1] tai arjalainen laina[2]
Käännökset
1. johonkin uskontoon liittyvä toiminnan aiheuttaja tai hallitsija, joita joissakin uskonnoissa voi olla useitakin
Liittyvät sanat
Johdokset
- substantiivit: jumaluus
- verbit: jumaloida
- adjektiivit: jumalainen, jumalallinen, jumalaton
Vieruskäsitteet
- (naispuolinen) jumalatar
Yhdyssanat
auringonjumala, epäjumala, jumalakuva, jumalanilma, jumalankieltäjä, jumalankuva, jumalanluoma, jumalanpalvelus, jumalanpelko, jumalanpilkka, jumalansana, jumalanvilja, jumalanäiti, jumalkäsitys, jumalasuhde, merenjumala, puolijumala, puujumala, rakkaudenjumala, tukkajumala, viininjumala, ylijumala
Aiheesta muualla
- jumala Kielitoimiston sanakirjassa
- jumala Suomen murteiden sanakirjassa
- jumala Tieteen termipankissa
- jumala Suomen etymologisessa sanakirjassa
- jumala Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
- Artikkelit 622, 3757 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viro
Substantiivi
jumala
- (taivutusmuoto) genetiivi sanasta jumal
Viitteet
- ↑ Suomen sanojen alkuperä: Etymologinen sanakirja. 1, A–K. Päätoimittaja Erkki Itkonen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992.
- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).