Hei, olet tullut tänne etsimään sanan
juoni merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan
juoni sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten
juoni sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta
juoni on tässä. Sanan
juoni määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sanan
juoni määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Suomi
Adjektiivi
juoni (26)
- (arkikieltä, murteellinen) juonikas, ovela, luihu
- Viljami on tosi juoni tyyppi.
Ääntäminen
- IPA: /ˈjuo̯ni/
- tavutus: juo‧ni
Aiheesta muualla
Substantiivi
juoni (26)
- (salainen) ovela suunnitelma jotakuta vastaan tai jonkin saavuttamiseksi
- punoa juonta, punoa juonia
- (kirjallisuus, taide) kirjan, elokuvan tai muun teoksen tarinan kulku; (laajemmin tai kuvaannollisesti) toiminnan kulku, tapahtumien kulku, keskustelun looginen eteneminen
- sai vihdoin juonen päästä kiinni -- ymmärsi lopultakin mistä on ollut kyse
- (geologia) kallioperässä olleen raon täytteenä oleva laattamainen muodostuma
Taivutus
Etymologia
alkuaan merkinnyt 'uraa, viivaa' sitten 'tapaa, paha tapaa'[1]
Käännökset
3. geologinen muodostuma
- englanti: (amerikanenglantia) dike; (brittienglantia) dyke
- espanja: dique m.
- italia: dicco m.
|
|
|
Liittyvät sanat
Johdokset
Yhdyssanat
juonikivilaji,
juonimalmi,
juoninäytelmä,
juoniseloste,
malmijuoni,
salajuoni,
sivujuoni,
sotajuoni
Idiomit
- olla juonessa mukana
- (kuvaannollinen) olla mukana jossakin (myös ei-salahankkeessa jotakuta vastaan)
Aiheesta muualla
- juoni Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
juoni
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä juonia
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä juonia
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä juonia
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä juonia
Viitteet
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 347. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.